Unelmatetissä

Bussi pysähtyy aamuruuhkaan ja alan vilkuilla kelloa. Ehdinkö varmasti yhdeksäksi mediakeskukseen? Päätän laittaa tekstarin Teemulle: ”Hei! Matkalla ja saatan myöhästyä hiukan. ”Mahanpohjassa kipristelee ja eka aamu uudessa työpaikassa jännittää.

Miksi kesken kouluvuoden ja sateisen joulukuun olen matkalla uuteen työpaikkaan? Kiitos kuuluu ope-tetille eli opettajien mahdollisuudelle tutustua työelämään.

Kaikki alkoi, kun järjestelin viime syksynä ysiluokkalaisten harjoittelua ja mietimme yhdessä oppilaiden kanssa uusia ja kivoja työpaikkoja. Samaan aikaan koulussamme vieraili Ykä-hanke ja yksi oppilaista keksi kysyä heiltä, mahtuisiko projektiin muutama koululainen viikoksi. Mahtuihan sinne, ja kun sain työtehtävien kuvauksen välitettäväksi oppilaille, vastasin spontaanisti, että tulisin itsekin mielelläni harjoittelijaksi niin kivan kuuloiseen hommaan. Sain pian vastauksen, että ”No miksi et tulisi?”

Näiden onnekkaiden sattumien ja opetusviraston myötämielisen sijaisrahapäätöksen ansiosta vaihdoin viikoksi työtä ja tehtäviä, ja istun siis maanantaiaamuna matkalla kohti uutta duunipaikkaa. Ehdin sittenkin ajoissa perille ja tapaan työkaverini. Aloitamme viikon suunnittelemalla tehtäviäni ja napsimme tavoitteita post it -lapuille työhuoneen seinälle. Selkeä ja kiva työtapa, jossa laput jäävät paikoilleen ja joihin palaamme viikon varrella muutaman kerran.

Ykän eli yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -projektin päämääränä on kehittää yhdessä koulun, oppilaiden ja muiden sidosryhmien kanssa kouluista yhteisöllisempiä. Helsingissä kehitystyön tuloksena on syntynyt viisi toimintamallia: PopUp -koulu, lasten tilastollinen vuosikirja eli Tilastrofi, iNNOSTU!-toiminta, mediatiimi ja unelmointiprojekti.

Viimeksi mainittua Ykäläiset eli Teemu Ruohonen ja Minna Torppa kävivät Vesalan yläasteella pilotoimassa ja jota innostuin kokeilemaan omilla opinto-ohjauksen tunneillani. Tet-jaksoni päätettiinkin käyttää unelmointiprojektin edistämiseen.

Tiimissä työskentely on hauskaa ja haastavaa

Tiistaiaamuna olen hyvissä ajoin paikalla Aleksis Kiven koulun opettajanhuoneessa. Minna ja Teemu vetävät unelmointia yhdellä alakoulun luokalla ja pääsen mukaan seuraamaan. Tunnin jälkeen pidämme palaveria ja reflektoimme tuntia. Tuntuu hienolta tehdä vaihteeksi tällaista työtä, keskustella aikuisten kesken. Lounaalle menemme läheiseen ravintolaan, ylellisyys sekin nopeisiin koululounaisiin tottuneelle.

Opettajan työn yksi leimaavimpia piirteitä on sen itsenäisyys, mikä joskus tuntuu yksinäiseltäkin. Ainoana kouluni opona suunnittelen ja teen työtäni pääasiassa yksin. Tiimissä työskentely tuntuu hauskalta ja myös haastavalta. Innostuneina paahdamme pitkät päivät ja silti aika tuntuu loppuvan kesken.

Perjantaiaamuna käyn ostamassa alakerran kahviosta tiimilleni joulutortut, viimeinen päivä on käsillä. Päivitämme tilanteen ja palaamme maanantaina seinälle liimattuihin lappuihin, mitkä kohdat tulivat valmiiksi ja mitä vielä puuttuu. Laput vaihtavat järjestystä ja kaikki ovat kartalla. Lopuksi päätämme jatkaa yhdessä tekemistä jatkossakin. Olen innoissani, olen päässyt mukaan huippukivaan projektiin! Olen myös mielissäni hyvästä palautteesta ja siitä, että olen oikeasti ollut hyödyksi harjoittelijana. Palaan koulutyöhöni tarmoa puhkuen joulukuun pimeydestä huolimatta. Unelmointiprojektin kehittäminen jatkuu ja kokeilen sitä seuraavaksi keväällä kahdeksasluokkalaisten kanssa.

Suosittelen kokeilmaan tet-jaksoa

Mitä jäi käteen Tetistä? Nyt keväällä kun järjestelin kasiluokkalaisten harjoittelua, palasin takaisin omiin kokemuksiini. Niiden avulla ohjeistin oppilaita tulevaa viikkoa varten.

Tiedän tasan tarkkaan, kuinka jännittävää on mennä viikoksi uuteen paikkaan ja uusin tehtäviin. Tiedän myös miten palkitseva kokemus on, kun kaikki menee nappiin. Samalla totutuista rutiineista poikkeaminen on väsyttävää ja uusien asioiden opettelu vie voimia. Siitäkin huolimatta suosittelen lämpimästi kokeilemaan Tet-jaksoa. Irtiotto omasta aherruksesta on virkistävää ja antaa varmasti uusia näkökulmia omaan tuttuun työhön ja työelämään yleensäkin.

Sanna Halla-aho

 

 

Sanna Halla-aho
Toimii Vesalan yläasteella opinto-ohjaajana

 

 

.

Oppimisen uudet tuulet: mobiiliteknologia ja paikkatiedon pelillistäminen

Lapset ja nuoret toivoivat uusia opetusmenetelmiä kouluihin kevään 2014 ylipormestarin oppilaskuntapäivillä. He muun muassa toivoivat, että tieto- ja viestintäteknologiaa käytettäisiin opetuksessa enemmän ja että oppilaat voisivat hyödyntää omia mobiililaitteitaan oppimisessa. Lue uutinen opetusviraston www-sivulta.

Henkilökohtaisten mobiilivälineiden opetuskäytön eri näkökulmia kartoittaneen Sormet-hankkeen tuloksista voidaan lukea täysin samat toiveet, jotka kuulimme ylipormestarin oppilaskuntapäivillä oppijoiden suusta.

Kuva: Rhinoceros

Sormet-hankkeessa varustettiin kolme luokallista oppilaita henkilökohtaisilla tablet-laitteilla. Kuva: Rhinoceros.

Sormet-hankkeessa varustettiin kolme luokallista ala- ja yläkoulun oppilaita henkilökohtaisilla tablet-laitteilla. Laitteissa oli käytössä dataliittymä, jolloin verkkoyhteydet toimivat myös kotona. Osa luokista varustettiin myös langattomalla näytön peilausteknologialla.

85 % oppijoista oli sitä mieltä, että henkilökohtainen mobiiliväline on hyödyksi oppimisen tukena. 75 % vastaajista oli hankkeen päätyttyä valmis käyttämään omaa tablet-laitetta tai älypuhelinta oppimisen tukena. Melkein 70 % vastaajista katsoi, että mobiililaite auttoi opiskelussa. Vain 7% oppijoista oli sitä mieltä, että asiat olisi oppinut ilmankin.

Kokeilussa oli myös mukana yksi matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja, joka pilotoi useampaa laitealustaa opetuksessa ja jonka kokeilun aikana oppilaat saivat vapaasti käyttää omia tietoteknisiä välineitään oppimisen tukena.

Luokasta oli lainattavissa tablet-laitteita kotiin kotitehtäviä varten. Opettajan kaikki opetettava sisältö oli pilvipalveluissa tai muutoin käytettävissä mobiilivälineillä esimerkiksi ilmaisena verkko-oppimateriaalina. Kotitehtävät palautettiin pilvipalvelussa palautuskansioon. Matemaattiset laskutoimitukset sai tehdä myös vihkoon, jos niin halusi. Myös kirjat olivat käytettävissä, mikäli joku halusi niitä oppimisen tukena käyttää. Marginaalinen joukko oppijoita valitsi perinteisen välineen eli oppikirjat, mutta vihkot ja kumit olivat matemaattisten laskutoimitusten tekemisessä apuna suurella osalla. Oppimateriaalin jakaminen pilvipalvelujen kautta koettiin järkeväksi. Juuri yläkoulun oppijoiden vastauksista ilmeni, että he kokivat voineensa vaikuttaa enemmän omaan oppimiseensa mobiilivälineiden käytön aikana.

Mobiilisti maailmaan -hanke puolestaan etsii koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksia opetuksen rikastamisessa. Mukana on useita peruskouluja, joissa lähdettiin aluksi tutkimaan mobiiliteknologian ja paikkatiedon tuomia uusia mahdollisuuksia tutkivan oppimisen edistämiseksi luokkahuoneen ulkopuolella. Laajensimme näkökulmaa paikkatietoa hyödyntävän mobiilipelaamisen suuntaan.

Oppilaiden osallisuus oppimisen suunnittelussa ja toteuttamisessa on ollut tärkeässä roolissa. Suomenlinnan ala-asteen koululla oppilaat tuottivat Suomenlinnan historiaa käsittelevän mobiilin pelin pelattavaksi kaikkien Suomenlinnassa vierailevien oppijoiden iloksi. Helsingin kaupungin kaikissa luontokouluissa on tuotettu innostavia paikkatietosisältöjä oppilaita ajatellen.  Muun muassa Meriharjun luontotalolla rakentuu jännittävä mobiili paikkatietopeli tämän kevään aikana, jossa roolien kautta löydetään Itämeren merkitys.

Mobiililaitteiden myötä voidaan irtautua luokkahuoneista. Kuva: opetusviraston mediakeskus.

Paikkatietoa hyödyntävän mobiilipelaamisen mahdollisuudet ovat moninaiset. Olemme pilotoineet erilaisia mobiilipelaamiseen tarkoitettuja alustoja ja käyttökokemukset ovat varsin lupaavia. Mobiilivälineen avulla voidaan oppijoilla teettää paikkatiedon kautta lähes millaisia tehtäviä tahansa. Ja oppijat voivat yhtä lailla tuottaa paikkatiedon avulla toisilleen tutkittavaa. Luokkahuoneista irtautuminen luo kuitenkin uuden haasteen opetuksen järjestäjälle.

Paikkatiedon hyödyntäminen opetuksessa vaatii GPS-signaalin ja useimmiten myös verkkoyhteyden. Helsingin kaupungin kouluille on kuitenkin mennyt vasta tarpeisiin nähden verrattain pieni määrä mobiilivälineitä ja niistä datasiirtoyhteydellä varustettuja laitteita on pieni vähemmistö. Siksi lähitulevaisuudessa oppijoiden omien välineiden käyttö (BYOD) lienee ainoa varteen otettava ratkaisu mobiilipelaamisen mahdollistamisessa opetuksessa. Mutta toisaalta – tuotiinhan ennen vanhaan ne suksetkin kotoota käsin talven hiihtosesongin alkaessa!

Helsingin kouluissa käynnissä
useita mobiiliteknologiaa tutkailevaa hankkeita

Helsingin kouluissa on käynnissä useita herkullisia mobiiliteknologiaa oppimisessa tutkailevaa hanketta. Osa on jo päättynytkin ja osa jatkaa kokemusten keräämistä laajalla kentällä erilaisten oppimista edistävien mahdollisuuksien kartoittamisessa.

Helsingin mediakeskuksen koordinoimissa mobiiliteknologiaa hyödyntävissä projekteissa lähtökohtana on löytää oppimista edistäviä toimintamalleja jaettavaksi ympäri kaupunkia ja valtakuntaa. Olemme selvästi edelläkävijöitä ja se näkyy mm. sosiaalisessa mediassa. Mobiiliteknologiaa opetuksessa hyödyntävien hankkeiden hyvien käytänteiden levittämiseksi perustamissani Facebook-ryhmissä on yhteensä jo yli 5000 jäsentä ympäri Suomen maan – opettajia ja oppilaita.  Tule keskustelemaan aiheesta!

Esimerkiksi:
https://www.facebook.com/groups/247467865372872/

Juhani-Kärki-_pienennetty

Juhani Kärki
Mobiilisti maailmaan –hanke
Helsingin opetusvirasto
Mediakeskus

 

 

Mobiilisti maailmaan -hanke:
https://sites.google.com/site/kartallaoppien/home

Sormet-hankkeen loppuraportti:
https://sites.google.com/site/kartallaoppien/malleja-opetukseen/henkiloekohtainen-mobiilivaeline-oppimisen-tukena

 

Alppilan lukio on aktiivisesti mukana Stadin eKampuksen kehittämisessä

Opetushallituksen asiantuntijat vierailivat Alppilassa 16.4.2014

Viitisentoista Opetushallituksen edustajaa vietti huhtikuisen keskiviikkoaamupäivän tutustumalla Stadin eKampuksen toimintaan ja ilmiöjakson toteutukseen Alppilan lukiossa. Vierailulla keskityttiin erityisesti Stadin eKampuksen kehittämiseen Helsingin toisen asteen koulutuksessa ja tietoteknologian käyttöön opetuksessa.

Tilaisuudessa Stadin eKampuksen kehittämispäällikkö Pasi Silander kertoi Stadin eKampuksen kehittämisen tavoitteista, sen organisoinnista sekä kehittämistyön tuloksista, joita on osittain tuotettu myös Opetushallituksen rahoituksella. Opetushallituksen asiantuntijat olivat erityisen kiinnostuneita koulutuksen digitalisaatiosta, ilmiöpohjaisesta oppimisesta sekä pedagogisen johtamisen kehittämisestä Helsingissä.

Oppimateriaalin rooli on muuttumassa

Ylioppilaskokeiden sähköistymisen todettiin tuovan muutospaineita lukiokoulutukseen, sisältä käsin. Pelkkä kirjoitustavan muuttaminen sähköiseksi ei riitä, vaan tarvitaan myös pedagogisen toimintakulttuurin muuttumista, mikä heijastuu opetusmenetelmiin ja viime kädessä myös käytettyihin oppimateriaaleihin. Sähköiseen ympäristöön siirtyvien oppimateriaalien motivoivuus herättikin pohdintaa vierailijaryhmässä.

Oppikirjan siirtäminen tabletille ei varsinaisesti tuota lisäarvoa tai motivaatiota oppimisen kannalta. Nimenomaan verkkopedagogiikkaan soveltuvan uusimuotoisen oppimateriaalin tärkeys oli havaittu Alppilan lukion opettajien keskuudessa: painetun kirjan kanssa identtinen digikirja jää opiskelijoilta lukematta. Haussa on siis uusimuotoista sähköistä oppimateriaalia, joka tukee oppijan omaa ajattelua ja toiminnallisuutta. Oppimateriaalin rooli on muuttumassa ja siksi kirja ei olekaan enää mielekäs metafora sähköiselle oppimateriaalille. Jotain muuta tarvitaan.

Minäkö yliopistoon? -opintojakso

Alppilan lukion rehtori Jouni Rasa esitteli vieraille Alppilan lukiota ja Alppilan aktiiviset kehittäjä-opettajat kertoivat ja demonstroivat miten tietoteknologiaa ja mobiililaitteitta hyödynnetään lukiossa oppimisen arjessa. Alppilan lukion opettajat ovat aktiivisesti kehittäneet tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä sekä verkko-oppimista. Opinto-ohjaaja Riina Sandeberg kertoi kaikille kaupungin lukioille yhteisestä, ilmiöpohjaisesta Minäkö yliopistoon? -opintojaksosta, joka toteutetaan Helsingin yliopiston kanssa yhdessä. Opintojaksolla hyödynnetään muun muassa mobiilioppimista, Mopo-mobiiliportfoliota ja tutustutaan yliopistojen käyttämään Moodle-oppimisympäristöön. Opintojakso on tarkoitus vakiinnuttaa osaksi Stadin eKampuksen toimintaa.

Alppila_vierailijat

Rehtori Jouni Rasa (oikealla) esitteli Alppilan lukiota.

 

 

 

 

 

 

Vierailijoiden tutustumiskäynti huipentui Alppilan lukiossa toteutettujen ilmiöpohjaisten opintokokonaisuuksien esittelyyn ja kierrokseen luokissa. Vieraat pääsivät näkemään, miltä oppiminen tietotekniikan avulla näyttää kielten, maantieteen ja kemian tunneilla. Oppilaiden paneutuminen tehtäviin ja innostunut mutta rauhallinen ilmapiiri herättivät vieraissa sekä ihailua että lisää oivaltavia kysymyksiä.

Tiivis yhteistyö on onnistuneen toiminnan avain 

Tutustumiskäynnin päätteeksi rehtorit Helena Helenius-Lamminparras (Kallion lukio) ja Pirkko Majakangas (Helsingin kuvataidelukio) avasivat vieraille Helsingin lukioiden kampustoiminnan ja kampusyhteistyön perusteita. Puhujat korostivat, että onnistuneen toiminnan avain löytyy tiiviistä yhteistyöstä sekä eri lukioiden rehtoreiden että opettajien kesken – näin tieto- ja viestintäteknologian tuomat uudistukset hyödyttävät kaikkia.

Eerika_Kokkonen_pienempi

 

Eerika Kokkonen
projektiassistentti
Helsingin opetusvirasto
nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja

 

 

 

 

Alppilan lukion www-sivut

***

Mikä on Stadin eKampus?

Stadin eKampus -toiminnalla kehitetään digitalisaatiota ja innovatiivista pedagogista toimintakulttuuria Helsingin kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa (toisen asteen koulutus). Kehittämisellä pyritään varmistamaan, että koulutuksella vastataan tietoyhteiskunnan ja työelämän muutoksiin.

Stadin eKampus on Helsinkiin rakentuva uusi ja innovatiivinen toisen asteen virtuaalioppilaitos, joka toimii kaikissa kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Se tuo uusia ja joustavia opiskeluvaihtoehtoja lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville.

Lukioissa ajankohtaista on valmistautuminen sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja ilmiöpohjainen opiskelu. Sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistaudutaan ePortfolion, eKoe-laboratorioiden, video-opetuksen ja sähköisen oppimisen kehittämisellä. Ilmiöpohjainen oppiminen antaa entistä paremmat valmiudet jatko-opiskeluun ja työelämään.

Stadin eKampus on osa Helsingin kaupungin opetusviraston nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan toimintaa. Kehittämisessä ovat mukana kaupungin lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opettajat, rehtorit ja opiskelijat. Kehittäminen pohjautuu opiskelijalähtöiseen ajatteluun, pedagogiseen toimivuuteen ja tietoteknologian hyödyntämiseen.

Ilmiöpohjainen jakso kannustaa uudenlaiseen ajatteluun ja toimintaan

On maanantai-iltapäivä ja lukiomme viidennen jakson ensimmäinen päivä. Pimennysverhot on vedetty juhlasalin korkeiden ikkunoiden eteen ja salissa vallitsee syvä hiljaisuus. Olemme juuri nähneet American Vagabond -dokumenttielokuvan ja kuuntelemme panelistien ajatuksia dokumentista sekä vähemmistöjä edustavien nuorten asemasta Suomessa sekä Yhdysvalloissa. Panelisteina ovat elokuvan ohjaaja, professori Susanna Helke, dosentti Annamari Vänskä, dragshow-artisti Mega-Paula, dosentti Juhani E. Lehto, FT Anna Moring sekä YTM Lotte Heikkinen.

Tylyn (Etu-Töölön lukio) alumnien järjestämä ilmiöpohjaisen jakson aloitusiltapäivä on varmasti koskettanut kaikkia paikalle tulleita. Vierailijat ovatkin yksi viidennen eli ilmiöpohjaisen jakson kantavia voimia. Vierailijat tuovat erilaisia näkökulmia ja asiantuntijuutta jakson ilmiöihin. Jakson ilmiöistä kaksi, elokuva ja sukupuolisuus konkretisoituvat oivallisesti alumnien tapahtumassa.

Jakson ilmiöt: elokuva, sukupuolisuus ja energia

Etu-Töölön lukiossa on parhaillaan menossa ilmiöpohjainen jakso toista kertaa. Ilmiöpohjaisen jakson ideat olivat olleet mielessä jo kauan, mutta varsinaisesta toteutuksesta päätettiin keväällä 2012. Vuoden ajan opettajat kouluttautuivat ja pohtivat ilmiöjakson rakentumista ja uudenlaista arviointia. Keväällä 2013 oli ensimmäisen ilmiöjakson aika, jolloin yksi keskeisimmistä ilmiöistä oli keskiaika. Täksi kevääksi ilmiöiksi valittiin oppilaskunnan ehdotuksesta elokuva, opiskelijahuoltoryhmän ehdotuksesta sukupuolisuus ja opettajakunnan ehdotuksesta energia.

Blogikuva1_Tyly

Viime vuoden ilmiöpohjaisen oppimisen jaksolla teemana oli keskiaika. Kuva Robin Hood-musikaalista.

Tylyn alumien järjestämä tapahtuma on oivallinen esimerkki siitä, millaista ilmiöjaksolla opiskelu voi olla: kuullaan asiantuntijoita, keskustellaan yhdessä, katsotaan ja tutkitaan esimerkkejä, pohditaan yhdessä ilmiöitä ja järjestetään tapahtumia yhdessä yhteistyöverkoston kanssa. Ilmiöjakson taustalla onkin ajatus siitä, että koulu ei voi olla suljettu yhteisö. Opettajat järjestävät jakson kursseille vierailuita ja kutsuvat vieraita kursseille. Myös huoltajilta kysyttiin, onko heillä ilmiöihin liittyvää asiantuntijuutta ja halua jakaa tietotaitoaan opiskelijoidemme kanssa. Wilmaan tulikin ilahduttavasti viestejä huoltajilta, jotka halusivat olla mukana jakamassa asiantuntijuuttaan.

Vierailut ja vierailijat eivät toki ole ainoa asia, jota jaksossa mietitään. Jaksoa varten pohdimme kriittisesti omaa toimintaamme: miksi teemme tiettyjä asioita, miksi koulun rakenteet ovat tietynlaisia. Onko toiminnalle järkevä peruste vielä nyky-yhteiskunnassakin, ovatko ne arvokkaita, vaalittavia asioita vai missä kohdin me voimme muuttua tullaksemme lähemmäksi nykynuoren elämää?

Ei koeviikkoa, painotus tekemisessä

Ilmiöpohjaisessa jaksossa ei olekaan koeviikkoa, vaan painotus on opiskelijoiden tekemisessä koko jakson ajan. Koulupäivää haluttiin rauhoittaa, luoda aikaa työnteolle ja saada mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn pidentämällä tunteja ja siten vähentämällä oppiaineiden määrää päivän aikana. Tästä tulikin opiskelijoilta hyvää palautetta viime vuoden jakson lopussa.

Jakson aikana opiskelevat tekevät erilaisia töitä ja projekteja, jotka huomioidaan kurssin arvioinnissa. ”Opin paljon eri projektien kautta ja oli kyllä tosi mukava jakso. Numerotkin nousivat”, kommentoi eräs opiskelija palautteessaan edellisen vuoden jaksoa. Tunneilla pyritäänkin siihen, että opiskelijat oppisivat myös työelämän taitoja ja tieto- ja viestintäteknologian käyttöä. Toki opiskelijalle voi olla raskasta, että opiskelutapa saattaa muuttua paljonkin totutusta. Enää ei selviä sillä, että lukee vain koeviikolla koetta varten. Nyt on tehtävä työtä eli opiskeltava koko jakson ajan, kuten opiskelija asian palautteessa muotoilee: ”Piti pysyä ajan tasalla koko ajan, eikä vain lopussa himo tsemppausta.”  Toisaalta tämä koettiin myös reiluksi tavaksi arvioida ja mahdollisuudeksi näyttää erilaista osaamista pitkin jaksoa, vaikkakin osa opiskelijoista koki sen työteliääksi tavaksi suorittaa kurssi. ”Kaikki arvioitiin, todella hieno systeemi, antaa paremman kuvan mitä osaa”, kommentoi opiskelija palautteessaan.

Väistämättä mieleeni tulee humoristinen sarjakuva, jossa mies istuu ulkona pöydän takana. Hänen edessään on rivissä lintu, apina, pingviini, elefantti, akvaariossa kala, merileijona ja koira. Eläinten takana on puu ja pöydän takana oleva mies toteaa: ”For a fair selection everybody has to take the same exam: please climb that tree.” Vaikka sarjakuvaa voikin kritisoida, laittaa sen kärki silti miettimään, millaisia taitoja me tahdomme arvostaa ja palkita yhteiskunnassamme. Jos tekemällä projekteja ja siten ottamalla vastuuta omasta opiskelustaan oppii, eikö silloin tälläkin tavalla opittujen tietojen pitäisi löytyä ylioppilaskirjoituksissa aivojen muistilokeroista?

Tämän vuoden ilmiöjaksoa on mennyt vasta muutama päivä ja olen ollut keskustelemassa jo useamman eri alan asiantuntijan kanssa koulumme tiloissa. Mikä onkaan virkistävämpää kuin mielenkiintoiset keskustelut opiskelijoiden, kollegoiden ja asiantuntijoiden kanssa!

Blogikuva2_Tyly

Keskiaikaisen linnan rakennusta keväällä 2013

Pidämme ilmiöjaksosta blogia Tylyn ilmiöitä, jonne pyrimme päivittämään tunnelmapaloja ja joitakin tapahtumia eri kursseiltamme. Lisäksi päivitämme Facebook-sivustoamme, jota pääsee lukemaan rekisteröitymättä Facebookiin osoitteessa https://www.facebook.com/etutoolonlukio. Toivottavasti näitä lukemalla muutkin pääsevät edes hieman osalliseksi ilmiöpohjaisen jakson tapahtumiin ja kokemaan tämä vuoden ilmiöitämme.

Saila Linkopuu                                                                                                              apulaisrehtori                                                                                                                  Etu-Töölön lukio

Kuvat: Tylyn ilmiöitä

Kokemuksia työelämään tutustumisesta

Nuorten siirtyminen työelämään, koulun ja työuran yhteen sovittaminen ja nuorten työelämätaidot ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Nuorten sujuvaa siirtymistä työelämään on edistetty muun muassa kampanjoinnilla ja koulutusta sekä tukijärjestelmää kehittämällä.

Nuorten työelämätaitojen kehittyminen alkaa jo ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Suurella osalla oppilaista ensikosketus työelämään tapahtuu yläkoulussa työelämään tutustumisen aikana. Työelämään tutustumisjakso eli TET suoritetaan Helsingissä 8.-9.-luokalla sekä 10. -luokalla. Harjoittelujaksot sijoittuvat koko lukuvuodelle.

Opetusviraston blogissa vierailevat tällä kertaa Torpparinmäen peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Kautto ja Villiina Puustelli. He kirjoittavat omista tammikuussa 2013 suoritetuista TET-jaksoistaan.

 

TETissä helsinkiläisellä radioasemalla

Olin tetissä viikon radiossa. Pääsin tutustumaan paljon erilaisiin radiotyön muotoihin, ja opin paljon. Sain monia erilaisia tehtäviä; tein tietokilpailukysymyksiä ja kilpailijatutkimusta, järjestelin kaappeja, etsin musiikkia netistä jne. Yhtenä päivänä pääsin kuuntelemaan ja katsomaan suoraa radiolähetystä. Se oli hauskaa ja sain paljon vastauksia kysymyksiin, mitkä mietityttivät minua.

Kuten sanoin, opin viikon aikana todella paljon. En olisi uskonut että radion tekemiseen tarvitaan niin monta eri ammattia ja ihmistä. Jokaiselle osa-alueelle oli omat työntekijänsä. Opin myös paljon tekniikan juttuja. Kaikki ihmiset olivat todella mukavia minulle ja auttoivat, vaikka heillä oli omia kiireitäkin. Muutenkin toimistolla oli rento ja hyvä tunnelma.

Työtehtäväni olivat sisäänsä aika helppoja, mutta haastavaa oli se, että piti olla koko ajan vähän omatoiminen, kun ei kuitenkaan koko ajan viitsinyt häiritä muita ja kysyä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Pärjäsin kuitenkin mielestäni ihan hyvin, eikä hetkiä, jolloin ei olisi ollut mitään tekemistä, tullut melkeinpä yhtään.

Kiinnostuin TET:n aikana todella paljon radiotyöstä, ja voisin hyvinkin nähdä itseni siinä työssä tulevaisuudessa. Työ vaikutti oikeasti hauskalta, vaikka tietenkin jokaisessa työssä on miinuksensa. Vaikka ihmisillä oli kiire, jaksettiin silti vitsailla ja nauraa. Ainoa miinus tetissä oli pitkä työmatka, mutta se ei haitannut ollenkaan, koska muuten siellä oli niin hauskaa!

Sara Kautto, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

 

TET-harjoitteluni kahvilassa

Olin tutustumassa työelämään Olympiaterminaalin Robert’s Coffeessa. Työtehtäviinsä kuului esimerkiksi astioiden blokkausta pöydistä, pöytien pyyhkimistä, lattian pesua, erilaista siivoamista ja joidenkin ruoka-annoksien tekoa.

Opin esimerkiksi käyttämään ravintoloissa olevia tiskikoneita, pesemään lattioita ja tekemään ruoka-annoksia. Opin muitakin asioita, kuten olemaan todella omatoiminen. Oli kivaa, kun minulle annettiin tehtäväksi esimerkiksi pestä keittiön takalattia joka päivä samaan aikaan ja tein sen ilman muistutusta, jolloin työnantaja näki, että olin omatoiminen.

Haastavaa oli se, että välillä ei ollut mitään tekemistä. Olin töissä kymmenestä aamulla neljään iltapäivällä, ja jos tuli sellaisia hetkiä, jolloin tekemistä ei ollut, tuntui aika kulkevan todella hitaasti. Muuten työssä ei ollut mitään erityisen vaikeaa tai haastavaa.

Työssä positiivista oli, kun joskus asiakkaat alkoivat juttelemaan tai sanoivat ystävällisesti “kiitos”, kun tulin putsaamaan pöytää. Ihmisten ystävällisyys piristi päivää todella hyvin.

Villiina Puustelli, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

Yläkoulut pohtimassa monikulttuurisuutta

Helsinkiläinen opiskelijakunta kasvaa suomalaisittain ainutlaatuisessa ympäristössä. Nuoret kohtaavat monikulttuurisuutta pienestä pitäen, mutta tämä ei ole poistanut siihen liittyviä kysymyksiä muun muassa identiteetistä, monikulttuurisuudesta ja suomalaisuudesta. Nämä jäävät usein käsittelemättä, vaikka nuoret kaipaavat rehellistä ja avointa keskustelua näistä aiheista. Helsingin yläkouluja parhaillaan kiertävät Walter ry:n KYTKE-työpajat antavat heille juuri sitä.

Walter1

Valtakunnallisia KYTKE-projektin työpajoja vetävät monikulttuuriset suomalaiset urheilijat nostavat nuorten omat ajatukset ja mielipiteet keskiöön, rohkaisten nuoria tuomaan käsityksiään avoimesti julki. Aiheet linkittyvät moneen koulumaailmassa olevaan kysymykseen, kuten kiusaamiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja erilaisuuteen. Lopputuloksena avarakatseisuus lisääntyy kun nuoret pohtivat kuinka he kohtaavat toisiaan.

Syrjintä on yksi vaikeista teemoista joita työpajoissa käsitellään. Samalla tulee käsiteltyä siihen kuuluvaa rasismia. Se mielletään usein asiana joka tulee vain enemmistöltä vähemmistölle, mutta tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Rasismia esiintyy monesti myös suurten vähemmistöryhmien välillä. Myös enemmistö voi kokea syrjintää, esimerkiksi jos kaikki negatiivinen palaute vähemmistölle leimataan rasismiksi. Pienillä paikkakunnilla tämä ei usein ole ilmeistä vähemmistön pienen määrän takia.

Vähemmistöryhmien suuremmassa määrässä on myös paljon hyviä puolia. Syrjäytyminen on vähäisempää, sillä tarjolla on laajempi tukiverkko jonka kanssa purkaa kokemuksiaan. Yksin ei tarvitse olla. Moninaisessa ympäristössä kasvaneiden nuorten pohdinta on, vaikkakin keskeneräistä, syvemmällä tasolla kuin monella muilla. Erilaisuutta pidetään normina, mutta siihen ei välttämättä osata suhtautua. Siinä piileekin syrjinnän ja kiusaamisen välisen yhteyden ydin.

Walter2

Nuorten ennakkoluulot nousevat esille KYTKE-työpajoissa ja vetäjät kysyvätkin nuorilta mistä ne syntyvät? Helsingin nuorten yleisin vastaus ei poikkea muusta Suomesta – kotoa ja vanhemmilta. Nuoret poimivat kotoa vanhempien ajattelemattomasti ilmaisemia aatteita ja ottavat ne omikseen. Pohdinnan puutteen takia he monesti tekevät vanhempiaan rajumpia yleistyksiä, eivätkä pohdi sanojensa vaikutusta muihin.

Walter ry pyrkii edistämään edustamiaan arvoja kaikissa työpajoissaan, jotta juuri ilmaisujen kohde olisi päällimmäisenä mielessä kun häneen viitataan. Näitä ovat toisen kunnioittaminen, ymmärtäminen, välittäminen ja vastuun ottaminen. Tunnin mittaiset koulutyöpajat eivät hyvistä tuloksistaan huolimatta pysty ihmeisiin ja monelle nuorelle jää jatkokysymyksiä. Tätä varten Walter ry:llä päivystetään yleistä puhelinta kolmesti viikossa (ti-to, klo 14-19) numerossa 04 04 85 85 55. Puhelimeen voivat soittaa myös vanhemmat ja opettajat täysin nimettömästi.

Työpajat jatkuvat vilkkaasti Helsingissä ja ympäri Suomea kevätkaudella ja koulut tekevät jo varauksia syksyä silmällä pitäen. Samoja teemoja pohditaan myös vanhempainilloissa, joihin toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan haastamaan omia ennakkoluulojaan. Sitä ennen Walter ry:n KYTKE-projektiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.walter.fi/KYTKE

Teksti ja kuvat: Walter ry

Mitä ysin jälkeen?

Oppilaanohjauksen tärkeimmät hetket ovat näin helmi-maaliskuussa niin yläkoululaisen kuin oponkin näkökulmasta. Yläluokkien aikana opon työ tähtää siihen, että jokaisella ysiluokkalaisella on harkittu ja realistinen suunnitelma yhteishakua varten.

Yhteishakuun ja oman koulutuspolun valintaan valmistaudutaan yhteisillä oppitunneilla erilaisten tehtävien ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla. Omiin työtapoihini kuuluu jokaisen oppilaan henkilökohtainen noin oppitunnin mittainen tapaaminen kahdeksannen luokan keväällä ja uudestaan yhdeksännen luokan aikana. Tapaamisissa keskustellaan ura- ja koulutussuunnitelmista ja tutustutaan koulutustarjontaan.

Nuoren omakoulumenestys ja tavoitteet opinnoissa ovat myös tärkeitä keskustelun aiheita.

Henkilökohtainen ohjaus on erittäin tärkeää ja avainasemassa nuoren ja opon ohjaussuhteen syntymisen kannalta, mutta tärkeää on myös luokkamuotoinen ohjaus. Nuoret ovat kiinnostuneita jatko-opinnoista ja kiinnostuksen kohteista puhutaan luokassa. Helsingissä koulutustarjontaa on paljon ja 20 oppilaan luokassa kiinnostuksen kohteita yhtä monta kuin oppilaitakin.

Kaikille mielekkään ja kiinnostavan oppilaitosesittelyn tekeminen on usein aika haasteellista. Oppilasta, jota kiinnostaa vaikkapa urheilulukio, on vaikea saada kiinnostumaan ammatillisen koulutuksen perustutkinnoista. Olen pyrkinyt kiertämään tätä ongelmaa yhdessä kollegani oppilaanohjaaja Heidi Falckin kanssa kehittämällämme Ykä Ysiluokkalaisen yhteishakutehtävän avulla.

Tehtävässä tutustutaan kouluihin ja valintaperusteisiin ns. arkkityyppien avulla. Oppilaat jaetaan ryhmiin ja ryhmät saavat itse valita yhden opojen luomista arkkityypeistä. Luokassa tulee käsitellä kaikkia arkkityyppejä.  Arkkityypit löytyvät jokaiselta ysiluokalta:

  • Yksi selkeästi lukioon menevä, tulevaisuus selvä esim. haluaa lääkäriksi
  • Yksi selkeästi amikseen menevä esim. haluaa parturi-kampaajaksi
  • Yksi epätietoinen, keskitasoa koulussa, ei tiedä haluaako lukioon vai amikseen
  • Toinen epätietoinen, heikohko koulumenestys

Oppilaat luonnostelevat ryhmätyönä ensin paperille arkkityypin piirteitä: sukupuoli, perhe, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, joulutodistuksen arvosanat jne. Tämän jälkeen suunnitelma kirjataan Wordilla ja oppilaat rakentavat Voki-virtuaalihahmo-ohjelmalla ryhmän arkkityypin. Opo siirtää hahmon kuvauksen ja virtuaalihahmon blogiin, hän toimii aluksi blogin pääkirjoittajana ja sensorina.

Oppilaat pohtivat ryhmissä hakutoiveiden valintaan vaikuttavia tekijöitä arkkityypin kautta (esim. opiskelupaikan sijainti, kulkuyhteydet, tarjonta, maine, kavereiden valinnat, perheen toiveet, keskiarvo/pisteet, jotain muuta esim. avoimet ovet). He voivat miettiä millaisia kysymyksiä arkkityyppien mielessä pyörii yhteishakuun liittyen? Mistä lähteistä kysymyksiin löytyisi vastauksia?

Hahmot tutustuvat kouluihin ja hankkivat tietoa koulutuksesta eli oppilaat etsivät tietoa esim. opintopolku verkkopalvelusta, ysin jälkeen -sivustolta ja koulujen kotisivuilta. Olen tehnyt myös koululle facebook-sivut opoilua varten.

Blogikuva2

Tehtiksen oposivuille on koottu linkkejä ja apuvälineitä yhteishakuun valmistautumiseen. Ryhmätyöllä pyritään vertaisuuden lisäämiseen ja myös siihen, että nuori voi ikään kuin ulkoistaa omia pohdintojaan keksityn hahmon avulla ja ehkä löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa.

Ryhmätyön lopuksi mietitään tilanteita yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen. Oppilaat miettivät ja päättävät, miten arkkityypille kävi yhteishaussa ja pohtivat, mitä arkkityyppi tekee kuultuaan tuloksista.  Ryhmät esittelevät työnsä tulokset muille oppitunnilla ja blogissa.

Blogikuva1

Blogi löytyy osoitteesta http://ykaysiluokkalainen.blogspot.fi/

Oppilaiden innostus Voki-hahmojen tekemiseen on todella suurta ja välillä innostuksen mukana voi mennä varsinaisen asian pohtiminen. Oppilaiden tiedon hakemisen taitojen kehittäminen on todella tärkeää. Nuorilla on kyllä hallussa median viihdekäyttö, mutta itselle olennaisen tiedon hakemisen taito ja tiedon kriittinen arviointi vaatii aikuisen ohjausta ja apua. Oppilaan ja opon yhteinen tavoite on mahdollisimman oikean koulutusvalinnan tekeminen.

Anu_Japisson_blogi

Oppilaanohjaaja Anu Japisson

Tehtaanpuiston yläasteen koulu ja Vuosaaren peruskoulu