Ilmiöpohjainen jakso kannustaa uudenlaiseen ajatteluun ja toimintaan

On maanantai-iltapäivä ja lukiomme viidennen jakson ensimmäinen päivä. Pimennysverhot on vedetty juhlasalin korkeiden ikkunoiden eteen ja salissa vallitsee syvä hiljaisuus. Olemme juuri nähneet American Vagabond -dokumenttielokuvan ja kuuntelemme panelistien ajatuksia dokumentista sekä vähemmistöjä edustavien nuorten asemasta Suomessa sekä Yhdysvalloissa. Panelisteina ovat elokuvan ohjaaja, professori Susanna Helke, dosentti Annamari Vänskä, dragshow-artisti Mega-Paula, dosentti Juhani E. Lehto, FT Anna Moring sekä YTM Lotte Heikkinen.

Tylyn (Etu-Töölön lukio) alumnien järjestämä ilmiöpohjaisen jakson aloitusiltapäivä on varmasti koskettanut kaikkia paikalle tulleita. Vierailijat ovatkin yksi viidennen eli ilmiöpohjaisen jakson kantavia voimia. Vierailijat tuovat erilaisia näkökulmia ja asiantuntijuutta jakson ilmiöihin. Jakson ilmiöistä kaksi, elokuva ja sukupuolisuus konkretisoituvat oivallisesti alumnien tapahtumassa.

Jakson ilmiöt: elokuva, sukupuolisuus ja energia

Etu-Töölön lukiossa on parhaillaan menossa ilmiöpohjainen jakso toista kertaa. Ilmiöpohjaisen jakson ideat olivat olleet mielessä jo kauan, mutta varsinaisesta toteutuksesta päätettiin keväällä 2012. Vuoden ajan opettajat kouluttautuivat ja pohtivat ilmiöjakson rakentumista ja uudenlaista arviointia. Keväällä 2013 oli ensimmäisen ilmiöjakson aika, jolloin yksi keskeisimmistä ilmiöistä oli keskiaika. Täksi kevääksi ilmiöiksi valittiin oppilaskunnan ehdotuksesta elokuva, opiskelijahuoltoryhmän ehdotuksesta sukupuolisuus ja opettajakunnan ehdotuksesta energia.

Blogikuva1_Tyly

Viime vuoden ilmiöpohjaisen oppimisen jaksolla teemana oli keskiaika. Kuva Robin Hood-musikaalista.

Tylyn alumien järjestämä tapahtuma on oivallinen esimerkki siitä, millaista ilmiöjaksolla opiskelu voi olla: kuullaan asiantuntijoita, keskustellaan yhdessä, katsotaan ja tutkitaan esimerkkejä, pohditaan yhdessä ilmiöitä ja järjestetään tapahtumia yhdessä yhteistyöverkoston kanssa. Ilmiöjakson taustalla onkin ajatus siitä, että koulu ei voi olla suljettu yhteisö. Opettajat järjestävät jakson kursseille vierailuita ja kutsuvat vieraita kursseille. Myös huoltajilta kysyttiin, onko heillä ilmiöihin liittyvää asiantuntijuutta ja halua jakaa tietotaitoaan opiskelijoidemme kanssa. Wilmaan tulikin ilahduttavasti viestejä huoltajilta, jotka halusivat olla mukana jakamassa asiantuntijuuttaan.

Vierailut ja vierailijat eivät toki ole ainoa asia, jota jaksossa mietitään. Jaksoa varten pohdimme kriittisesti omaa toimintaamme: miksi teemme tiettyjä asioita, miksi koulun rakenteet ovat tietynlaisia. Onko toiminnalle järkevä peruste vielä nyky-yhteiskunnassakin, ovatko ne arvokkaita, vaalittavia asioita vai missä kohdin me voimme muuttua tullaksemme lähemmäksi nykynuoren elämää?

Ei koeviikkoa, painotus tekemisessä

Ilmiöpohjaisessa jaksossa ei olekaan koeviikkoa, vaan painotus on opiskelijoiden tekemisessä koko jakson ajan. Koulupäivää haluttiin rauhoittaa, luoda aikaa työnteolle ja saada mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn pidentämällä tunteja ja siten vähentämällä oppiaineiden määrää päivän aikana. Tästä tulikin opiskelijoilta hyvää palautetta viime vuoden jakson lopussa.

Jakson aikana opiskelevat tekevät erilaisia töitä ja projekteja, jotka huomioidaan kurssin arvioinnissa. ”Opin paljon eri projektien kautta ja oli kyllä tosi mukava jakso. Numerotkin nousivat”, kommentoi eräs opiskelija palautteessaan edellisen vuoden jaksoa. Tunneilla pyritäänkin siihen, että opiskelijat oppisivat myös työelämän taitoja ja tieto- ja viestintäteknologian käyttöä. Toki opiskelijalle voi olla raskasta, että opiskelutapa saattaa muuttua paljonkin totutusta. Enää ei selviä sillä, että lukee vain koeviikolla koetta varten. Nyt on tehtävä työtä eli opiskeltava koko jakson ajan, kuten opiskelija asian palautteessa muotoilee: ”Piti pysyä ajan tasalla koko ajan, eikä vain lopussa himo tsemppausta.”  Toisaalta tämä koettiin myös reiluksi tavaksi arvioida ja mahdollisuudeksi näyttää erilaista osaamista pitkin jaksoa, vaikkakin osa opiskelijoista koki sen työteliääksi tavaksi suorittaa kurssi. ”Kaikki arvioitiin, todella hieno systeemi, antaa paremman kuvan mitä osaa”, kommentoi opiskelija palautteessaan.

Väistämättä mieleeni tulee humoristinen sarjakuva, jossa mies istuu ulkona pöydän takana. Hänen edessään on rivissä lintu, apina, pingviini, elefantti, akvaariossa kala, merileijona ja koira. Eläinten takana on puu ja pöydän takana oleva mies toteaa: ”For a fair selection everybody has to take the same exam: please climb that tree.” Vaikka sarjakuvaa voikin kritisoida, laittaa sen kärki silti miettimään, millaisia taitoja me tahdomme arvostaa ja palkita yhteiskunnassamme. Jos tekemällä projekteja ja siten ottamalla vastuuta omasta opiskelustaan oppii, eikö silloin tälläkin tavalla opittujen tietojen pitäisi löytyä ylioppilaskirjoituksissa aivojen muistilokeroista?

Tämän vuoden ilmiöjaksoa on mennyt vasta muutama päivä ja olen ollut keskustelemassa jo useamman eri alan asiantuntijan kanssa koulumme tiloissa. Mikä onkaan virkistävämpää kuin mielenkiintoiset keskustelut opiskelijoiden, kollegoiden ja asiantuntijoiden kanssa!

Blogikuva2_Tyly

Keskiaikaisen linnan rakennusta keväällä 2013

Pidämme ilmiöjaksosta blogia Tylyn ilmiöitä, jonne pyrimme päivittämään tunnelmapaloja ja joitakin tapahtumia eri kursseiltamme. Lisäksi päivitämme Facebook-sivustoamme, jota pääsee lukemaan rekisteröitymättä Facebookiin osoitteessa https://www.facebook.com/etutoolonlukio. Toivottavasti näitä lukemalla muutkin pääsevät edes hieman osalliseksi ilmiöpohjaisen jakson tapahtumiin ja kokemaan tämä vuoden ilmiöitämme.

Saila Linkopuu                                                                                                              apulaisrehtori                                                                                                                  Etu-Töölön lukio

Kuvat: Tylyn ilmiöitä

Kokemuksia työelämään tutustumisesta

Nuorten siirtyminen työelämään, koulun ja työuran yhteen sovittaminen ja nuorten työelämätaidot ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Nuorten sujuvaa siirtymistä työelämään on edistetty muun muassa kampanjoinnilla ja koulutusta sekä tukijärjestelmää kehittämällä.

Nuorten työelämätaitojen kehittyminen alkaa jo ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Suurella osalla oppilaista ensikosketus työelämään tapahtuu yläkoulussa työelämään tutustumisen aikana. Työelämään tutustumisjakso eli TET suoritetaan Helsingissä 8.-9.-luokalla sekä 10. -luokalla. Harjoittelujaksot sijoittuvat koko lukuvuodelle.

Opetusviraston blogissa vierailevat tällä kertaa Torpparinmäen peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Kautto ja Villiina Puustelli. He kirjoittavat omista tammikuussa 2013 suoritetuista TET-jaksoistaan.

 

TETissä helsinkiläisellä radioasemalla

Olin tetissä viikon radiossa. Pääsin tutustumaan paljon erilaisiin radiotyön muotoihin, ja opin paljon. Sain monia erilaisia tehtäviä; tein tietokilpailukysymyksiä ja kilpailijatutkimusta, järjestelin kaappeja, etsin musiikkia netistä jne. Yhtenä päivänä pääsin kuuntelemaan ja katsomaan suoraa radiolähetystä. Se oli hauskaa ja sain paljon vastauksia kysymyksiin, mitkä mietityttivät minua.

Kuten sanoin, opin viikon aikana todella paljon. En olisi uskonut että radion tekemiseen tarvitaan niin monta eri ammattia ja ihmistä. Jokaiselle osa-alueelle oli omat työntekijänsä. Opin myös paljon tekniikan juttuja. Kaikki ihmiset olivat todella mukavia minulle ja auttoivat, vaikka heillä oli omia kiireitäkin. Muutenkin toimistolla oli rento ja hyvä tunnelma.

Työtehtäväni olivat sisäänsä aika helppoja, mutta haastavaa oli se, että piti olla koko ajan vähän omatoiminen, kun ei kuitenkaan koko ajan viitsinyt häiritä muita ja kysyä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Pärjäsin kuitenkin mielestäni ihan hyvin, eikä hetkiä, jolloin ei olisi ollut mitään tekemistä, tullut melkeinpä yhtään.

Kiinnostuin TET:n aikana todella paljon radiotyöstä, ja voisin hyvinkin nähdä itseni siinä työssä tulevaisuudessa. Työ vaikutti oikeasti hauskalta, vaikka tietenkin jokaisessa työssä on miinuksensa. Vaikka ihmisillä oli kiire, jaksettiin silti vitsailla ja nauraa. Ainoa miinus tetissä oli pitkä työmatka, mutta se ei haitannut ollenkaan, koska muuten siellä oli niin hauskaa!

Sara Kautto, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

 

TET-harjoitteluni kahvilassa

Olin tutustumassa työelämään Olympiaterminaalin Robert’s Coffeessa. Työtehtäviinsä kuului esimerkiksi astioiden blokkausta pöydistä, pöytien pyyhkimistä, lattian pesua, erilaista siivoamista ja joidenkin ruoka-annoksien tekoa.

Opin esimerkiksi käyttämään ravintoloissa olevia tiskikoneita, pesemään lattioita ja tekemään ruoka-annoksia. Opin muitakin asioita, kuten olemaan todella omatoiminen. Oli kivaa, kun minulle annettiin tehtäväksi esimerkiksi pestä keittiön takalattia joka päivä samaan aikaan ja tein sen ilman muistutusta, jolloin työnantaja näki, että olin omatoiminen.

Haastavaa oli se, että välillä ei ollut mitään tekemistä. Olin töissä kymmenestä aamulla neljään iltapäivällä, ja jos tuli sellaisia hetkiä, jolloin tekemistä ei ollut, tuntui aika kulkevan todella hitaasti. Muuten työssä ei ollut mitään erityisen vaikeaa tai haastavaa.

Työssä positiivista oli, kun joskus asiakkaat alkoivat juttelemaan tai sanoivat ystävällisesti “kiitos”, kun tulin putsaamaan pöytää. Ihmisten ystävällisyys piristi päivää todella hyvin.

Villiina Puustelli, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

Yläkoulut pohtimassa monikulttuurisuutta

Helsinkiläinen opiskelijakunta kasvaa suomalaisittain ainutlaatuisessa ympäristössä. Nuoret kohtaavat monikulttuurisuutta pienestä pitäen, mutta tämä ei ole poistanut siihen liittyviä kysymyksiä muun muassa identiteetistä, monikulttuurisuudesta ja suomalaisuudesta. Nämä jäävät usein käsittelemättä, vaikka nuoret kaipaavat rehellistä ja avointa keskustelua näistä aiheista. Helsingin yläkouluja parhaillaan kiertävät Walter ry:n KYTKE-työpajat antavat heille juuri sitä.

Walter1

Valtakunnallisia KYTKE-projektin työpajoja vetävät monikulttuuriset suomalaiset urheilijat nostavat nuorten omat ajatukset ja mielipiteet keskiöön, rohkaisten nuoria tuomaan käsityksiään avoimesti julki. Aiheet linkittyvät moneen koulumaailmassa olevaan kysymykseen, kuten kiusaamiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja erilaisuuteen. Lopputuloksena avarakatseisuus lisääntyy kun nuoret pohtivat kuinka he kohtaavat toisiaan.

Syrjintä on yksi vaikeista teemoista joita työpajoissa käsitellään. Samalla tulee käsiteltyä siihen kuuluvaa rasismia. Se mielletään usein asiana joka tulee vain enemmistöltä vähemmistölle, mutta tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Rasismia esiintyy monesti myös suurten vähemmistöryhmien välillä. Myös enemmistö voi kokea syrjintää, esimerkiksi jos kaikki negatiivinen palaute vähemmistölle leimataan rasismiksi. Pienillä paikkakunnilla tämä ei usein ole ilmeistä vähemmistön pienen määrän takia.

Vähemmistöryhmien suuremmassa määrässä on myös paljon hyviä puolia. Syrjäytyminen on vähäisempää, sillä tarjolla on laajempi tukiverkko jonka kanssa purkaa kokemuksiaan. Yksin ei tarvitse olla. Moninaisessa ympäristössä kasvaneiden nuorten pohdinta on, vaikkakin keskeneräistä, syvemmällä tasolla kuin monella muilla. Erilaisuutta pidetään normina, mutta siihen ei välttämättä osata suhtautua. Siinä piileekin syrjinnän ja kiusaamisen välisen yhteyden ydin.

Walter2

Nuorten ennakkoluulot nousevat esille KYTKE-työpajoissa ja vetäjät kysyvätkin nuorilta mistä ne syntyvät? Helsingin nuorten yleisin vastaus ei poikkea muusta Suomesta – kotoa ja vanhemmilta. Nuoret poimivat kotoa vanhempien ajattelemattomasti ilmaisemia aatteita ja ottavat ne omikseen. Pohdinnan puutteen takia he monesti tekevät vanhempiaan rajumpia yleistyksiä, eivätkä pohdi sanojensa vaikutusta muihin.

Walter ry pyrkii edistämään edustamiaan arvoja kaikissa työpajoissaan, jotta juuri ilmaisujen kohde olisi päällimmäisenä mielessä kun häneen viitataan. Näitä ovat toisen kunnioittaminen, ymmärtäminen, välittäminen ja vastuun ottaminen. Tunnin mittaiset koulutyöpajat eivät hyvistä tuloksistaan huolimatta pysty ihmeisiin ja monelle nuorelle jää jatkokysymyksiä. Tätä varten Walter ry:llä päivystetään yleistä puhelinta kolmesti viikossa (ti-to, klo 14-19) numerossa 04 04 85 85 55. Puhelimeen voivat soittaa myös vanhemmat ja opettajat täysin nimettömästi.

Työpajat jatkuvat vilkkaasti Helsingissä ja ympäri Suomea kevätkaudella ja koulut tekevät jo varauksia syksyä silmällä pitäen. Samoja teemoja pohditaan myös vanhempainilloissa, joihin toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan haastamaan omia ennakkoluulojaan. Sitä ennen Walter ry:n KYTKE-projektiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.walter.fi/KYTKE

Teksti ja kuvat: Walter ry

Mitä ysin jälkeen?

Oppilaanohjauksen tärkeimmät hetket ovat näin helmi-maaliskuussa niin yläkoululaisen kuin oponkin näkökulmasta. Yläluokkien aikana opon työ tähtää siihen, että jokaisella ysiluokkalaisella on harkittu ja realistinen suunnitelma yhteishakua varten.

Yhteishakuun ja oman koulutuspolun valintaan valmistaudutaan yhteisillä oppitunneilla erilaisten tehtävien ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla. Omiin työtapoihini kuuluu jokaisen oppilaan henkilökohtainen noin oppitunnin mittainen tapaaminen kahdeksannen luokan keväällä ja uudestaan yhdeksännen luokan aikana. Tapaamisissa keskustellaan ura- ja koulutussuunnitelmista ja tutustutaan koulutustarjontaan.

Nuoren omakoulumenestys ja tavoitteet opinnoissa ovat myös tärkeitä keskustelun aiheita.

Henkilökohtainen ohjaus on erittäin tärkeää ja avainasemassa nuoren ja opon ohjaussuhteen syntymisen kannalta, mutta tärkeää on myös luokkamuotoinen ohjaus. Nuoret ovat kiinnostuneita jatko-opinnoista ja kiinnostuksen kohteista puhutaan luokassa. Helsingissä koulutustarjontaa on paljon ja 20 oppilaan luokassa kiinnostuksen kohteita yhtä monta kuin oppilaitakin.

Kaikille mielekkään ja kiinnostavan oppilaitosesittelyn tekeminen on usein aika haasteellista. Oppilasta, jota kiinnostaa vaikkapa urheilulukio, on vaikea saada kiinnostumaan ammatillisen koulutuksen perustutkinnoista. Olen pyrkinyt kiertämään tätä ongelmaa yhdessä kollegani oppilaanohjaaja Heidi Falckin kanssa kehittämällämme Ykä Ysiluokkalaisen yhteishakutehtävän avulla.

Tehtävässä tutustutaan kouluihin ja valintaperusteisiin ns. arkkityyppien avulla. Oppilaat jaetaan ryhmiin ja ryhmät saavat itse valita yhden opojen luomista arkkityypeistä. Luokassa tulee käsitellä kaikkia arkkityyppejä.  Arkkityypit löytyvät jokaiselta ysiluokalta:

  • Yksi selkeästi lukioon menevä, tulevaisuus selvä esim. haluaa lääkäriksi
  • Yksi selkeästi amikseen menevä esim. haluaa parturi-kampaajaksi
  • Yksi epätietoinen, keskitasoa koulussa, ei tiedä haluaako lukioon vai amikseen
  • Toinen epätietoinen, heikohko koulumenestys

Oppilaat luonnostelevat ryhmätyönä ensin paperille arkkityypin piirteitä: sukupuoli, perhe, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, joulutodistuksen arvosanat jne. Tämän jälkeen suunnitelma kirjataan Wordilla ja oppilaat rakentavat Voki-virtuaalihahmo-ohjelmalla ryhmän arkkityypin. Opo siirtää hahmon kuvauksen ja virtuaalihahmon blogiin, hän toimii aluksi blogin pääkirjoittajana ja sensorina.

Oppilaat pohtivat ryhmissä hakutoiveiden valintaan vaikuttavia tekijöitä arkkityypin kautta (esim. opiskelupaikan sijainti, kulkuyhteydet, tarjonta, maine, kavereiden valinnat, perheen toiveet, keskiarvo/pisteet, jotain muuta esim. avoimet ovet). He voivat miettiä millaisia kysymyksiä arkkityyppien mielessä pyörii yhteishakuun liittyen? Mistä lähteistä kysymyksiin löytyisi vastauksia?

Hahmot tutustuvat kouluihin ja hankkivat tietoa koulutuksesta eli oppilaat etsivät tietoa esim. opintopolku verkkopalvelusta, ysin jälkeen -sivustolta ja koulujen kotisivuilta. Olen tehnyt myös koululle facebook-sivut opoilua varten.

Blogikuva2

Tehtiksen oposivuille on koottu linkkejä ja apuvälineitä yhteishakuun valmistautumiseen. Ryhmätyöllä pyritään vertaisuuden lisäämiseen ja myös siihen, että nuori voi ikään kuin ulkoistaa omia pohdintojaan keksityn hahmon avulla ja ehkä löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa.

Ryhmätyön lopuksi mietitään tilanteita yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen. Oppilaat miettivät ja päättävät, miten arkkityypille kävi yhteishaussa ja pohtivat, mitä arkkityyppi tekee kuultuaan tuloksista.  Ryhmät esittelevät työnsä tulokset muille oppitunnilla ja blogissa.

Blogikuva1

Blogi löytyy osoitteesta http://ykaysiluokkalainen.blogspot.fi/

Oppilaiden innostus Voki-hahmojen tekemiseen on todella suurta ja välillä innostuksen mukana voi mennä varsinaisen asian pohtiminen. Oppilaiden tiedon hakemisen taitojen kehittäminen on todella tärkeää. Nuorilla on kyllä hallussa median viihdekäyttö, mutta itselle olennaisen tiedon hakemisen taito ja tiedon kriittinen arviointi vaatii aikuisen ohjausta ja apua. Oppilaan ja opon yhteinen tavoite on mahdollisimman oikean koulutusvalinnan tekeminen.

Anu_Japisson_blogi

Oppilaanohjaaja Anu Japisson

Tehtaanpuiston yläasteen koulu ja Vuosaaren peruskoulu

Mediakasvatus ja monilukutaito – käsitteiden pohdintaa

Moni opettaja saattaa säikähtää tulossa olevaa uuttaa oppimisen käsitettä monilukutaito. Mutta mitä se oikein onkaan?

Ennen lukutaidolla tarkoitettiin kirjoitetun tekstin tuottamisen ja tulkinnan taitoa. Medioituvan maailman ”tekstit” ovat kuitenkin usein muutakin kuin kirjoitettua tekstiä. Ne ovat kuvia, ääniä, esityksiä, puheenvuoroja, draamaa, kehonkieltä jne. Välitettävä tieto on sanallista, visuaalista, auditiivista, numeerista, kinesteettistä tai näiden yhdistelmiä.

Ymmärrän niin, että monilukutaidolla pyritään laaja-alaisuuteen. Sillä haetaan kulttuurista lukutaitoa. Ennen puhuttiin yleissivistyksestä. Myös yleissivistys kattoi kirjoittamisen, lukemisen, sekä kulttuurin tuntemisen ja tuottamisen laajat taidot. Yleissivistys lieneekin monilukutaidon ehkäpä osuvin vastine. Monilukutaito tavoitteena tähtää taitoihin, joiden avulla sirpaleista maailmaa voidaan lähestyä hallittavina ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina. Tulkinta ja ymmärtäminen ovat sen avainlauseita. Jokainen opettaja voi lähestyä monilukutaitoa oman oppiaineensa näkökulmasta.

On monilukutaitoa kasvattavaa, jos ruotsin tunnilla käsitellään Huvudstadsbladetin artikkelia ja pohditaan miksi Suomessa on ruotsinkielisiä lehtiä, tai jos historiaan eläydytään mikrohistorian keinoin, tai jos taideopetuksessa käsitellään tunteita voimauttavan valokuvan avulla.

Pintaliitely median kuva- ja informaatiotulvassa ei tuo mukanaan monilukutaitoa. Monilukutaidolla pyritään syventämään ja laajentamaan oppijan ymmärrystä maailmasta.

Mitä sitten on mediakasvatus? Ymmärrän mediakasvatuksen yhdeksi monilukutaidon alakäsitteeksi. Sitä on tarkasteltu kasvatuksen ja median suhteena. Tällöin media on jäsennelty joko oppimisen välineeksi tai kohteeksi. Kun media on väline, sen tulisi toimia kuin kynä. Filosofisesti ajatellen kynä on näin ollen myös media. Medialla luodaan ja tuotetaan sisältöjä. Medialla pyritään saavuttamaan ymmärrystä ja ilmaisemaan omia tunteita, ajatuksia ja näkemyksiä. Samalla omaksutaan tietoa käsiteltävistä asioista. Sen tähden mediakasvatus sopii hyvin kokonaisuuksia tarkastelevaan ilmiöpohjaiseen opetukseen.

Kun media on itsessään kohde ja tutkittava ilmiö voidaan tarkastella seuraavia asioita: Miten tieto välittyy? Millaista maailmankuvaa media tarjoaa? Onko uutinen totta? Miten journalismi ja demokratia nivoutuvat yhteen? Onko media moniäänistä? Kuka käyttää valtaa ja kenen ovat tekijänoikeudet. Mikä on julkista, mikä yksityistä? Toteutuvatko eettiset periaatteet? Myös tämä on monilukutaitoa. Yksinkertaisin kiteytys monilukutaidosta tuli kollegalta: ”Se on kykyä erottaa lasku huijausviestistä!”

Pirjo Sinko kirjoittaa Opetushallituksen blogissa: ”Lukutaito ei siis lokeroidu vain äidinkielen opetukseen, vaan se on laaja-alaista, koko koulun, siis kaikkien oppiaineiden ja tiedonalojen yhteisvastuualuetta. Siksi opetussuunnitelmauudistuksessa monilukutaito määritellään kaikkia oppiaineita koskevaksi tavoitteeksi”.

Monilukutaito muodostuu lopulta sellaiseksi, miksi me koulumaailmassa työskentelevät sen rakennamme. Toivon että monilukutaito tähtää maailman ymmärtämiseen ja monilukutaitoa rakentaa omalta osaltaan jokainen hyvä pedagogi.

Opetusviraston mediakeskuksen studiot tarjoavat opettajille mediakasvatukseen tähtääviä koulutuksia, kehittämisverkoston ja tukea koulujen omille musiikki- ja mediaprojekteille.

Anne Seppänen                                                                                                erityissuunnittelija                                                                                                           Studiot, Mediakeskus

Kuudesluokkalaisesta yläkoululaiseksi

”Kyllä ne ovat jo tarpeeksi isoja”, sanoi Nalle Puh.

 ”Eivät ne ole isoja, ne vain näyttävät isoilta”, Nasu vastasi.

Paljon tapahtuu kuudesluokkalaisen elämässä seuraavan puolen vuoden aikana. Moni asia muuttuu. Onhan tätä jo odotettukin – jos oppilailta kysytään. Halu päästä osaksi yläkoululaisen arkea on suuri.

Siirtyminen tutusta alakoulusta yläkouluun on monesta jännittävää ja oppilaiden mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä:

  • Miltä arki uudessa kouluyhteisössä oikeasti tuntuu?
  • Miten opin uusien luokkakavereiden ja opettajien nimet?
  • Osaanko tulkita lukujärjestystä?
  • Löydänkö kavereita?
  • Hyväksytäänkö minut tällaisena kuin olen?

Aika isoja kysymyksiä pienelle ihmiselle. Näitä kysymyksiä käsitellään yläasteiden järjestämissä tutustumispäivissä ja uudestaan syksyllä koulutyön käynnistyessä. Kotona on myös hyvä pysähtyä ja kuulostella nuoren tunnelmia.

7-luokka_2012_082BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Yläkouluissa tärkeä nivelvaiheyhteistyö käynnistyy aina heti syksyllä.On järjestetty tutustumispäiviä, vanhempainiltoja ja infotilaisuuksia. Yläasteella oppilaiden tukena on iso ammattilaisten joukko: oma luokanohjaaja, joukko aineenopettajia, oppilashuoltohenkilöstö ja tukioppilaat.

Tukioppilaat ovat monessa koulussa tärkeässä roolissa; he kulkevat rinnalla, toimivat positiivisena esimerkkinä ja kuuntelevana korvana. Pidämme yläkoulussa tärkeänä sitä, että jokainen oppilas voi tulla rauhallisin mielin kouluun ja että oma paikka kouluyhteisössä löytyisi. Ihan jokaisella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin.

Yläkoululaisen roolin omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, joka etenee askel askeleelta. Vapaus, kuten myös oma vastuu, kasvaa merkittävästi. Vastuunottamista joutuu harjoittelemaan ja siinä tarvitaan aikuisten ohjausta ja tukea.

Yläkoulun yhtenä tavoitteena on tukea oppilaan itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kehittymistä niin, että päättövaiheessa, 9.luokalla, jokainen olisi valmis hakeutumaan toiselle asteelle; lukioon tai ammatillisiin opintoihin.

Puistola_2013_148_BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Mihin nyt voisi vielä kuudennen luokan keväällä kiinnittää huomiota?

Oppilaanohjauksen näkökulmasta tärkeimmäksi nostaisin oppimaan oppimisen taidot.  Olisi hyvä selvittää, mikä on itselle ominaisin oppimistyyli ja vahvistaa sitä. Hyötyä voi olla myös keskittymiskykyä lisäävistä harjoituksista ja siitä, että omaksuu säännöllisen rutiinin liittyen läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.

Kun näitä taitoja hallitsee jo valmiiksi, on yläasteella helpompi omaksua uusia oppiaineita ja laajempia oppisisältöjä ja koealueita. Tutkimusten mukaan oppimiseen vaikuttaa suuresti myös oma asenne ja motivaatio. Haluan nostaa tässä esille sisäisen yrittäjyyden käsitteen. Sisäinen yrittäjyys voidaan määritellä monin eri tavoin. Se on esimerkiksi halua oppia uutta, omatoimisuutta ja sitä, että luottaa omiin kykyihin!

Suomen Vanhempainliiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotisivuilta löytyy paljon hyviä artikkeleita, joista voi saada tukea ja näkökulmia uuteen rooliin yläkoululaisen nuoren vanhempana.

Heti yläasteen alussa kannattaa rohkeasti tulla mukaan koulun toimintaan ja verkottua muiden vanhempien kanssa. Yhdessä on helpompi miettiä murrosiän solmukohtia ja tätä uutta siirtymävaihetta. Kokemuksesta voin sanoa, että koti ja koulu voivat hyvällä yhteistyöllä vaikuttaa nuorten kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin.

Jokainen löytää varmasti tulevana syksynä oman paikkansa uudessa koulussa. Toivon teille oppilaille ja vanhemmille positiivisia ajatuksia tulevaan muutokseen.

7-luokka_2012_075BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Muumipeikko: ”Jospa täällä olisi edes yksi ainoa olento, jonka tuntisin ennestään. Joku joka ei olisi salaperäinen vaan aivan tavallinen. Joku joka myös olisi sattunut heräämään eikä oikein tuntisi itseään.”

Tove Jansson: Taikatalvi

Kuva: Satu Hietala

Kuva: Satu Hietala

Oppilaanohjaaja Satu Hietala

Kruununhaan yläasteen koulu

Koululaisten talvileiri kutsuu!

Mikäs on talvilomalla hauskempaa kuin nauttia lumesta ja mukavasta seurasta leirillä! Hekolo ja Opetusvirasto järjestävät jälleen talvileirin helsinkiläisille 3.–6. -luokkalaisille Vaaruvuoren hienoissa maisemissa. Päivät kuluvat ulkoilmasta nauttien ja askarrellen ja leikkien uusien ja vanhojen leirikaverien kanssa. Pimeän laskeuduttua voidaan piipahtaa vaikka soihduin valaistussa pulkkamäessä ja nauttia talvisaunan löylyistä.

Talvileiri_hankilapset

Parhaiten leirifiilikseen pääsee seuraamalla leiriblogeja. Hekolon blogit löytyvät osoitteesta http://www.hekolo.fi/blog

Viime vuoden talvileirin blogista löytyy mm. seuraava merkintä: “…Osa leiriläisistä kävi kiertämässä Vaaruvuoren luontopolkua ja satumainen lumimaisema teki vaikutuksen pienimpiinkin. Leirikeskuksessa on pulkkailtu, saunottu, pyöritty hangessa, istuttu nuotiolla, syöty loistavaa ruokaa ja rakennettu lumilinnoja. Varsinkin pulkkailu on ollut suuri hitti. Pulkkamäki on valaistu ja pulkkailijat varustettu taskulampuilla. Valoshow on ennennäkemätön!”

valopimeässä

Koululaisten kesäleirien hakuaika lähestyy myös kovaa vauhtia. Helmikuussa ala-asteille jaetaan jälleen Kesäloma ja kavereita 2014 -julkaisu, josta löytyvät kaikki kesäleirit tietoineen ja hakuohjeineen. Samat asiat saat luettua myös Hekolon nettisivuilta (www.hekolo.fi).

Lähde mukaan leireilemään!

Leiritoiminnasta kirjoitti Hekolo ry:n toiminnanjohtaja Petri Mäntylä.