Oppilaat voivat ja oppivat parhaiten yhteisöllisessä koulussa

Olen usein koulutuksissa kysynyt opettajilta, millaisia osallisuuden ja vaikuttamisen kokemuksia heillä on omalta kouluajaltaan. Vain harvalla on omia kokemuksia, ja yleensä ne ovat olleet luokan toimintaan ja opetukseen vaikuttamista. Syksyn Ruuti-oppilaskuntapäivillä Helsingin peruskouluissa oppilaiden kanssa käydyn keskustelun perusteella tämän päivän koululaisten kokemukset ovat hyvin samansuuntaisia.

Eniten vaikuttamisen ja osallisuuden kokemuksia oppilailla oli omassa luokassa oman opettajan kanssa. Täysin vieraita olivat oppilashuoltoryhmä, johtokunta ja vanhempainyhdistys. Oppilailla on jonkin verran tietoa ja osallisuutta rehtorin, oppilaskunnan hallituksen ja muiden oppilaiden osallisuusryhmien toiminnasta. Oppilaskuntapäivillä käyty keskustelu vastaa hyvin kevään 2010 kouluterveyskyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan 45 prosenttia 8. ja 9. luokan oppilaista ei tiedä miten koulussa voi vaikuttaa koulun asioihin.

Yksi usein kuultu kommentti on: ”Miten oppilaat voivat osallistua, kun eivät opettajatkaan osallistu koulun asioista päättämiseen!” Se, millaisen oppimiskäsityksen koulu on omaksunut, vaikuttaa sen toimintakulttuuriin. Kun oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä ja vuorovaikutuksellisena prosessina, muotoutuvat myös koulun käytänteet tämän mukaan.

Yhteisöllisessä ja osallistavassa toimintakulttuurissa kaikki koulun aikuiset osallistuvat yhdessä koulun tavoitteiden asettamiseen ja toimintakulttuurin rakentamiseen. Opetusta suunnitellaan yhdessä ja toteutetaan myös niin että useampi aikuinen voi olla yhtä aikaa opettamassa ryhmää. Yhteisöllinen toimintakulttuuri sallii myös oppilaiden aktiivisen osallistumisen koulun oppimisympäristön, toimintakulttuurin ja opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Perinteisen mallin mukaan koulun oppilaskunnan hallitus on suunnitellut omaa toimintaansa irrallaan koulun muista suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseista. Uuden opetussuunnitelman tavoitteet haastavat koulujen toimintakulttuurin ottamaan oppilaat mukaan sinne, missä päätöksiä tehdään: opettajankokouksiin, johtoryhmän työskentelyyn ja johtokunnan kuultavaksi. Toimintasuunnitelma on usein viety oppilaskunnan kommentoitavaksi siinä vaiheessa, kun se on jo opettajien kanssa valmisteltu valmiiksi. Tämä on varmasti näennäisdemokratiaa parhaimmillaan. Aitoa osallisuutta on se, että oppilaat otetaan mukaan jo keväällä käynnistyvään seuraavan lukuvuoden suunnitteluun.

Olennaista on myös osallistavien ja tehokkaiden menetelmien käyttöönotto oppilaiden kuulemiseksi. Hyviä kokemuksia onkin jo saatu netin käytöstä matalan kynnyksen vaikuttamisen kanavana. Kevään ylipormestarin oppilaskuntapäiviä valmisteleva keskustelu kulttuurista on tällä hetkellä hyvässä vauhdissa verkossa Fronter-oppimisympäristössä, ja siellä myös äänestetään oppilaskuntapäiville käsiteltäväksi tuotavat asiat.

Oppilaat ovat oman oppimisensa ja oppimisympäristönsä asiantuntijoita. Yhteisöllisessä koulussa aikuiset ja lapset luottavat toisiinsa ja keskustelevat yhdessä parhaasta tavasta oppia, kasvaa ja elää kouluarkea. Keväällä 2011 julkaistu tutkimusraportti Yhteisöllisyys Helsingin peruskoulujen voimavaraksi tiivistää tutkimuksen tuloksen yhteen lauseeseen: Yhteisöllisessä koulussa oppilaat oppivat ja voivat paremmin.
 

Kirsi Verkka
Opetuskonsultti
Perusopetuslinja

Heltechin blogi on avattu!

Helsingin tekniikan alan oppilaitos eli Heltech on avannut oman blogin. Blogin tarkoituksena on mm. tuoda esiin opiskeli­joiden omien kokemusten kautta sitä, minkälaista eri alojen opiskelu on sekä esitellä Heltechin toi­mintaa virallisia nettisivuja vapaamuotoisemmin.

Tuoreessa blogissaan laboranttiopiskelija Marjo kertoo siitä, miksi lähti opiskelemaan alaa, ja millaista opiskelu on.

www.heltechinblogi.blogspot.com
Blogiin pääsee myösHeltechin verkkosivujen www.hel­tech.fi kautta.

Oppilashuolto on hyvinvointia

Oppilashuolto tuntuu jotenkin oudolta sanalta. Viedäänkö lapset huoltamolle kuten autot, ja siellä sitten tarkastetaan jarrut, ilmanpaineet ja tuulilasinpyyhkijän sulat? 

Oikeasti oppilashuollolla tarkoitetaan kaikkia asioita, joita koulussa tehdään oppilaitten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvinvoinnin edistäminen kuuluu nykyisen opetussuunnitelman mukaan kaikille kouluyhteisön jäsenille. Tällöin voidaan puhua myös arjen hyvinvoinnista. Lisäksi koulussa on oppilashuollon palveluita. Tällöin on kyse kouluterveydenhoidosta sekä koulupsykologien ja koulukuraattorien toiminnasta. 

Kauas on siis tultu ajoista, jolloin ongelmalliset lapset vaiennettiin hiljaisiksi ja jos tämä ei onnistunut, heidän kuskattiin vaivihkaa jonnekin laitokseen hoidettaviksi. Nykyään on myönnetty, että ongelmia voi tulla kenelle tahansa. Ja kun ongelmia tulee, ne pyritään ensimmäiseksi hoitamaan siinä omassa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Siinä mielessä oppilashuolto muistuttaa auton huoltoa, että hyvin ”huollettu” auto tai oppilas ei hajoa koskaan, vaan asiat menevät jouhevasti eteenpäin. Suurin osa pulmista voidaan ehkäistä ennalta. 

Koulupsykologi- ja kuraattoritoiminta alkoi Lahdessa 60-luvun puolivälissä, ja Helsinki seurasi pian perässä. Nykyään oppilashuollon palveluita on saatavilla jokaisessa Helsinkiläisessä koulussa. Perusopetuksen puolella työskentelee yksi koulukuraattori hieman alle kahdeksaasataa oppilasta kohti. Yksi koulupsykologi työskentelee hieman yli 800 oppilasta kohti. 

Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten kokema pahoinvointi vaihtelee vuosittain, mutta tietyt ongelmat ovat aika vakioita. Esimerkiksi vakavia psyykkisiä häiriöitä on kuitenkin aika vähän, mutta masennusta ja väsymystä huolestuttavan paljon. Jotkut asiat muuttuvat aikaa myöten. Esimerkiksi huumekokeilujen määrä on vähän lisääntymään päin. Toisaalta edistystäkin tapahtuu. Esimerkiksi koulukiusaamisen määrä on saatu reippaaseen laskuun, kiitos uusien sosiaalisia taitoja kehittävien ohjelmien. 

Se. mikä muuttuu on yhteiskunta. Työelämässä vaaditaan aina vaan enemmän osaamista, ja koulujen on vastattava tähän haasteeseen. Tämä johtaa siihen, että lasten on oltava hyvässä kunnossa ja motivaation kohdallaan, mieli pärjätä ensin koulussa ja sitten työelämässä. Ihmekös tuo, että oppilashuollon palveluille on kova kysyntä. 

Vanhemmat ja lapset itse miettivät joskus, olisiko syytä mennä koulupsykologin tai koulukuraattorin vastaanotolle. On hyvä, että asiaa tuumaillaan, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Kyse ei kuitenkaan ole samanlaisesta kevyestä jutustelusta, mitä harrastetaan vaikkapa kavereitten kanssa.

Toisaalta ei ole niin isoa ongelmaa, ettei siihen jotain apua löydettäisi. Eikä niin pientä ongelmaa, ettei sitä kannattaisi puhua kuuntelevalle, ymmärtävälle aikuiselle.

 Toisin kuin ennen luultiin, oppilashuolto ei ole mitään salatiedettä, eivätkä oppilashuollon työntekijät osaa lukea kenenkään ajatuksia. Sen sijaan kyky pitää salaisuuksia on tärkeää. Jos lapsi tai nuori ei voi luottaa siihen että keskustellut asiat pysyvät luottamuksellisina, on koko toiminnalta pohja pois. Niinpä oppilashuollon työntekijäksi ei pääsekään kuka tahansa. Vaaditaan soveltuvaa koulutusta ja sopivaa persoonallisuutta. Pitää olla kiinnostunut ihmisistä, mutta pitää osata säilyttää salaisuudet.

 
Vesa Nevalainen
Oppilashuollon päällikkö