Kouluoloja 200 vuoden ajalta

Mietin taannoin, miltä tuntuisi aloittaa koulunkäynti 200 vuotta sitten. Olisinko mennyt ns. lähikouluun vai olisiko taival oppimisen äärelle ollut pidempi? No ehkä vanhempani olisivat tehneet puolestani päätöksen, mutta lukiotason kouluvalintaan minulla olisi ollut enemmän omaa päätösvaltaa.

Kun aloitin koulutieni synnyinpaikkakunnallani, vaihtoehdot olivat seuraavat: ainoalle lähikoululle etäisyys kuusi kilometriä (Kiitos koulutaksikuljetukselle ja viiden kilometrin kyytirajalle!); ainoalle lähiylä-asteelle ja -lukioon etäisyys 28 kilometriä (Kiitos Itä-Hämeen Liikenne ja taksit!). 1800-luvulla ei-helsinkiläiset koululaiset käytännössä joutuivat muuttamaan kotoaan pois nuorina, noin 10–12-vuotiaina, saadakseen ylempää opetusta.

Tosin ei se kuokka vaihtunut kynään nopeasti Helsingissäkään. Ainoastaan papiston ja porvariston lapset (pojat) kävivät triviaalikoulua. Aateliston lapsilla oli kotiopettajat. Lisäksi heidät usein lähetettiin saamaan lisäopetusta ulkomaille. Muun väestönosan opetuksesta huolehdittiin kirkollisissa lukkarikouluissa ja kaupungin köyhäinhoitojohtokunnan organisoimissa alkukouluissa. Niissä saattoi jopa oppia lukemaan. Kirjoitustaito ei ollut rahvaalle edes kovin suotavaa.

Maisema Katajanokalta kohti Pohjoisrannan satamaa. Vasemmalla häämöttää taitekattoinen triviaalikoulu, joka sijaitsi nykyisen valtioneuvoston linnan paikkeilla. Carl Ludvig Engelin maalaus vuodelta 1816, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

Helsingin uusi asema pääkaupunkina sai aikaan nopeita toimenpiteitä rakentamisen, yhteiskunnan hallinnon ja kulttuurielämän alueilla. Alle 4000 asukkaan pikkukylästä tuli hetkessä keskus, jonka oli oltava koko valtakunnanosan johtotähti. Sivistystason laajentaminen ja uusien koulujen perustaminen oli silti vielä kansakoulujen perustamiseen saakka yksityisten lahjoittajien varassa.

Alkulähtökohdat niillä ensimmäisillä 224 kansakoululaislapsilla, jotka lokakuussa 1867 aloittivat Helsingissä opintonsa, olivat kaikkea muuta kuin tasapainoiset ja turvalliset. Huonot sääolosuhteet olivat tuhonneet koko maassa suuren osan kesän vilja- ja perunasadosta. Syyskuusta eteenpäin ihmisiä alkoi kuolla nälkään ja tauteihin tuhansittain. Kerjäläisjoukot vaelsivat Helsingin seudulle apua hakemaan. Vuoden aikana koko maassa heitti henkensä lähes 138 000 ihmistä (v. 2010 kokonaiskuolleisuus Suomessa 51 000).

Sata vuotta sitten kaupungin väestö kasvoi hurjaa tahtia, lapsia syntyi ja uusia kouluja rakennettiin ympäri kaupunkia. Koulurakennusten arkkitehtuuriin ja ”kouluhygieniaan” panostettiin. Kun tuolloin maassamme kuoli vuosittain lähes 9000 ihmistä tuberkuloosiin, olivat olosuhteet luotava sen mukaisiksi, että avarat opetustilat, hyvä sisäilman laatu ja yleinen puhtaustaso olisivat paremmalla tolalla.

Poikia koulussa. August Mannerheimin karikatyyri 1850-luvulta. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

Pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan helsinkiläisten koulutustaso on kehittynyt muun maan tasoa hitaammin. Vuosien 1998–2009 aikana perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä kasvoi Helsingissä 4,5 prosenttiyksikköä, muualla Suomessa 7,6 prosenttiyksikköä. Koulutuserot Helsingin ja muun Suomen välillä ovat kaventuneet lähes tasoihin. Koulutetun väestönosan vuoto pääkaupungista pois on tosiasia. Syitä siihen on tiedossa, mutta ei niistä tässä enempää.

Mutta nyt lopuksi siihen alkuajatukseen: Jos olisin aloittanut koulunkäynnin 200 vuotta sitten, olisin joutunut muuttamaan kotoa pois melko kauaksi. Lähin kaupunki, jossa kotipaikkakunnaltani käsin sai korkeampaa opetusta, oli Hämeenlinna. Ikätovereitani olisi ollut mm. Elias Lönnrot ja olisimme kenties opiskelleet samaan aikaan joko Turussa tai Porvoossa. Siellä sai tuolloin laadukkaampaa opetusta kuin Helsingissä. Turun palon jälkeen olisi ehkä edessä ollut pakkomuutto Helsinkiin ja Aleksanterin yliopistoon.

Olen jälkikäteisrealisti: säätytaustani ja etäisyydet huomioon ottaen olisin luultavimmin jäänyt kuokan varteen.

Sauli Seppälä, museolehtori,
Helsingin kaupunginmuseo

Mainokset

Satsaus kulttuuriin ja liikuntaan kannattaa kouluissa

Luulisi, ettei Rinkebystä ole positiiviseksi esimerkiksi monessakaan asiassa. Tukholman kaupunginosa on tuttu varoittava esimerkki monesta ilmiöstä, joiden keskittymistä Suomessa kaihdetaan: siellä on Ruotsin kärkiluvut työttömyydessä, yksinhuoltajien määrässä, maahanmuuttajaväestön prosenttiosuudessa…Silti huhtikuun lopussa iso joukko suomalaisia opetusalan ammattilaisia kuunteli vaikuttuneena Rinkebyskolanin rehtoria Börje Ehrstrandia Lohjalla järjestetyssä tilaisuudessa.

Pohjanmaalta kotoisin oleva ruotsinsuomalainen Börje Ehrstrand on arvostettu luennoitsija eri puolilla Eurooppaa. Syynä ovat mahtavat tulokset sekä hänen koulunsa oppimistuloksissa että kouluviihtyvyydessä. Koulu on Ehrstrandin mukaan pohjoismaista parhaimmisto matematiikassa ja se on saanut useita kertoja Astrid Lindgren -palkinnon lastenkirjallisuuden edistämisestä. Lisäksi Rinkebyskolan on saanut toistuvasti palkinnon parhaasta rikoksia estävästä projektista.

Rinkebyssä on osattu kääntää koulun oppilaiden lähtökohdat positiiviseksi. Koulun 400 oppilaasta 80 prosenttia on maahanmuuttajia, he tulevat 110 maasta ja puhuvat äidinkielenään 60 kieltä. Koulussa on paljon oppilaiden eri kulttuureja esiin tuovia teemapäiviä ja uskonnonopetuksessa etsitään enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Rinkebyskolanilla on aktiivinen verkosto yritysmaailman henkilöistä, jotka käyvät puhumassa monikulttuurisuuden positiivisesta roolista tulevaisuuden työelämässä. Lasten eri kulttuuritaustoilla ja tavoilla onkin positiivinen merkitys!

Koulu panostaa erityisesti maahanmuuttajille mielekkäisiin urheiluun ja kulttuuritoimintaan. Rinkebyskolanilla on Ruotsin mestaruuksia poikien jalkapallossa ja tyttöjen käsipallossa, minkä lisäksi se on monta taiteilijaa kasvattanut koulu. Lähes jokainen kirjallisuuden Nobelin voittanut kirjailija vierailee koulussa palkinnon saatuaan: syynä on innovatiivinen kirjallisuushanke, jonka tuotokset käännetään pikavauhtia kunkin Nobel-voittajan omalle kielelle. Muutenkin koulu panostaa voimakkaasti kirjallisuus-, kieli- ja teatteriprojekteihin: nuorten tulevaisuus on kiinni heidän kyvystään ilmaista itseään sekä kirjallisesti että esiintymällä vakuuttavasti. Palkittu koulukirjasto on kaiken perusta.

Koulun yhteydessä oleva nuorisotila on avoinna kello kahdeksasta aamulla aina kello 11:een illalla joka päivä – myös jouluaattona. Tavoite on, että aina on paikalla nuorelle turvallinen aikuinen. Tämän mahdollistaa aktiivinen ja luottamuksellinen yhteistyö alueen yli sadan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntajärjestön kanssa.

Miten kaikki tämä tehdään, ja vielä ympäröiviä kaupunginosia heikommista lähtökohdista? Rehtori Börje Ehrstrandin mukaan selityksenä on, että koulu on avoin eri vaikutteille, alueensa toimijoille ja ympäröivälle yhteiskunnalleen.

Tuulikki Koskinen
kulttuurisuunnittelija,
Kulttuuria kouluihin -hanke

Lukiokampukset tulevat – mikä muuttuu?

Lukiokoulutusta tulisi ravistella monen asian suhteen. Tuntijakoon halutaan valinnaisuutta ja ylioppilaskirjoitusten rakenteeseen ja muotoon kaivataan uudistaa. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset eivät ole pelkästään uuden välineen käyttöönottoa. Lukiouudistus tapahtuu kuitenkin vasta tulevaisuudessa, ehkä kolmen tai neljän vuoden kuluttua.

Valtakunnallisia uudistuksia odoteltaessa on Helsingin kaupungissa ryhdytty sisäisesti uudistamaan lukiokoulutusta. Lukiokoulutuksen järjestämisestä kampusmallin pohjalta on päätetty ja Stadin eKampus on vauhdilla kehittymässä.

Mitä tarkoittaa, kun lukiokoulutusta kehitetään kampusmallin pohjalta?
Kaupungin 12 lukiota on jaettu kolmeen kampukseen. Alppilan lukio, Helsingin kuvataidelukio, Itäkeskuksen lukio ja Kallion lukio ovat kampus. Etu-Töölön lukio, Ressun lukio, Sibelius-lukio ja Vuosaaren lukio samoin sekä Helsingin luonnontiedelukio, Medialukio, Mäkelänrinteen lukio ja Yhtenäiskoulun lukio.

Kun kampuksia muodostettiin, otettiin huomioon sekä koulujen yksilölliset että alueelliset tarpeet. Nyt, kun kampusten toimintaa suunnitellaan, on kampuskoulujen tehtävä tiivistä yhteistyötä. Olemme tottuneet yhteistyöhön omassa koulussa ainekollegojen kanssa, myös rikkomalla oppiainerajoja. Koulut ovat hankkineet yhteistyökumppaneita ulkomaisista kouluista tai koulumaailman ulkopuolelta. Yhteistyökumppaniksi on harvemmin pyydetty kaupungin toista lukiota.

Uusi kampusmalli mahdollistaa nyt kampuksessa toimiville lukioille yhteistä kurssitarjontaa. Neljä koulua tarjoaa opiskelijoille enemmän valinnaisuutta kuin yksi koulu. Opiskelija voi valita sellaisiakin kursseja, joita ei ole aikaisemmin ollut tarjolla omassa koulussa tai kursseja, joita oma koulu ei enää pysty tarjoamaan valintojen niukkuuden vuoksi. Kampusmalli tuo myös helpotusta esimerkiksi sellaiselle lukion opiskelijalle, joka ei saa omasta koulusta sitä viimeistä pakollista kurssia saadakseen osallistumisoikeuden yo-kirjoituksiin. Juuri sitä kurssia saattaa tarjota joku kolmesta muusta koulusta ja juuri sillä tuntipaikalla joka tuntikiertokaaviossa on laitettu yhteiseksi. Tähän asti nuori on etsinyt puuttuvaa kurssia aikuislukiosta, joka ei varsinaisesti ole tarkoitettu nuorten koulutukseen. Rakenteita uudistamalla kampuslukiot voivat palvella lukiolaisen opintosuunnitelman tekoa huomattavasti aikaisempaa paremmin.

Kampukset alkavat toimia lukuvuoden 2013-2014 alusta. Lukuvuonna 2012-2013 kukin kampus suunnittelee omaa toimintaansa, yhteisiä tuntipaikkoja, ehkä jo yhteisesti rakennettavia kursseja, aineopettajien tai oppilaskunnan hallitusten tapaamisia kampuksittain, mahdollisia yhteisiä veso -koulutusiltapäiviä ym. Pieniä kokeiluja yhteisesti tarjottavista kursseista tehdään jo ensi lukuvuonna. Kampuksista pyritään tekemään mahdollisimman toimivia ja opiskelijoita parhaiten palvelevia kokonaisuuksia.

Tällä hetkellä Stadin eKampus kehittyy lukiokampusten rinnalla. Tulevaisuudessa se tulee mitä suurimmassa määrin palvelemaan kampuslukioita. Stadin eKampus suunnittelee verkkolukion ilmiöpohjaista opetussuunnitelmaa sekä sähköisiä oppimisympäristöjä. Sekä ilmiöpohjainen opetussuunnitelma että sähköiset oppimisympäristöt tulevat tarpeeseen, kun kehitetään yhteistä kurssitarjontaa kampusten välillä. Aina ei välttämättä ehdi matkustaa toiseen lukioon seuraavaksi tunniksi. Sähköisen oppimisympäristön avulla voidaan seurata kauimmaisenkin koulun antamaa opetusta. Verkkokursseja voi käydä ajasta ja paikasta riippumattomina.

Helsingin opetusvirasto on valtakunnallinen edelläkävijä: sekä kampustoiminnan että Stadin eKampuksen käynnistäminen on vaatinut näkemystä ja heittäytymistä johonkin aivan uuteen.

Kampuksia rakennetaan osallistamalla koko kouluyhteisö kehittämistyöhön. Rehtorit, opettajat ja opiskelijat kussakin kampuksessa suunnittelevat ensi lukuvuonna seuraavaa lukuvuotta kampuksen näkökulmasta. Yhdessä tekemällä sekä kaikkia osapuolia kuulemalla on hyvin todennäköistä onnistua. Ehkä muutaman vuoden kuluttua opiskelijat voivat nähdä kampustoiminnan edut, laajan valinnaisuuden ja opiskelijoiden osallisuuden lisääntymisen, huomattavasti säästöjä suuremmiksi.

Helena Helenius-Lamminparras
rehtori, Kallion lukio