Nuoruuden harrastuksista eväitä elämään

On vaikea perustella kenellekään jalkapallosta vähemmän kiinnostuneelle, miksi kannatan lontoolaista Chelsean joukkuetta ja maksoin itseni kipeäksi parin päivän matkasta legendaariselle Wembleyn stadionille katsomaan ottelua paikallisvastustajaa vastaan. Itselleni ja kahdelle ystävälleni kokemus oli kuitenkin korvaamaton.

Nuorena aloitetuilla harrastuksilla saattaa olla pitkät jäljet. Oma 6-vuotiaana aloitettu jalkapallo-harrastukseni johtaa tänäkin päivänä yllä mainittuihin järjettömyyksiin, mutta lisäksi se ja muut nuoruuden harrastukset ovat tuottaneet lukuisia muitakin korvaamattomia kokemuksia ja taitoja.

Sosiaalisia taitoja oppii varmasti useissa eri harrastuksissa ja jotkut niiden kautta syntyneet ystävyydet kestävät pitkään (toinen Wembleyn-kävijäystävistäni on vanha jalkapallokaveri). Tunteiden käsittelyä on hyvä harjoittaa aina, kun on eri mieltä erotuomarin kanssa tai pelit jäävät kesken – tämän ymmärrän jo osittain. Oman elämän organisointia oppii kummasti, kun suunnittelee bussimatkoja treeneihin kahdeksan tunnin lukiopäivän jälkeen; läksytkin voi tehdä bussissa samalla, kun syö itse aamulla tehtyjä eväitä. Tietysti liikunta itsessään on jo joidenkin mielestä hyödyllistä.

Ensimmäisestä tietokoneesta alkanut harrastenörttiys on johtanut siihen, että tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa on mukavaa ja älytaulun salat aukenevat hieman helpommin. Osittain liiallisen videopelien pelaamisen ansiosta valmistuin äskettäin englanninopettajaksi, koska kieltä oppi siinä pelaamisen ohessa.

Uskon myös, että mikäli kaikenlainen lapsuuden nikkarointi olisi jäänyt kokematta, olisivat useat Ikean huonekalut jääneet myöhemmin kasaamatta ja polkupyörä korjaamatta. Taideharrastukset (pulpetin tuhrimisen lisäksi) johtivat arkkitehtilinjalle pyrkimiseen ja erilaiseen musiikkiin tutustuminen on yksinkertaisuudessaan antanut sävelet moninaisiin elämäntilanteisiin. Ja onhan sitä nytkin taskussa useammat liput eri bändien konsertteihin, joita tuli jo nuorena kuunneltua.

Harrastuksissa opittu vahvistuu koulun myötä

Kun nyt katsoo yllä korostettuja kohtia – muutamia nuorena aloitettujen harrastusten hedelmiä – niin on helppo perustella ainakin itselleen, että niihin käytetty aika ei ollut hukkaan heitettyä silloin eikä tänäkään päivänä. Harvoin se on siltä tuntunutkaan. Siksipä toivon, että mahdollisimman monella lapsella ja nuorella olisi myös mahdollisuus harrastaa monipuolisesti nyt ja tulevaisuudessa, ja että heitä tuetaan siinä, mitä ikinä he ikinä haluavatkaan kokeilla. Harrastusten hedelmiä korjataan tietysti jo varhaisessa vaiheessa ja etenkin vanhempana.

Mitä tekemistä nuorten harrastuksilla sitten on koulun kanssa? Jos tummennettuja kohtia tarkastelee lähemmin, niin huomaa, että ne kaikkihan ovat osa myös koulun arkipäivää! Välttämättä moista yhteyttä ei havaitse, sillä ”eihän koulussa opi kun niitä tylsiä koulujuttuja” – matikkaa, ja niin edelleen. Kuitenkin kaikki yllä olevat kokemukset ja taidot ovat kohdallani vain vahvistuneet koulun myötä.

Sairaalakoulussa työskennellessäni olen huomannut, että monilla oppilaillamme ei välttämättä ole mahdollisuuksia harrastamiseen samalla tavalla kuin ikätovereillaan. Siksi käytämmekin vähää opiskeluaikaamme myös pelien pelaamiseen, musiikkiin, piirtelyyn ja askarteluun. Niiden merkitystä elämässä tuskin voin itse enää väheksyä.

Sami Anttonen
erityisopettaja
Sophie Mannerheimin koulu

Mainokset