Minun kouluruokani

Meillä suomalaisilla on paljon muistoja ja mielipiteitä kouluruoasta, onhan maksutonta kouluruokaa syöty jo vuosikymmeniä. Helsingissä kansakoululaisille maksutonta kouluruokaa ryhdyttiin tarjoamaan vuonna 1943, viisi vuotta aikaisemmin kuin laki astui voimaan Suomessa. Olemme olleet Helsingissä aina edelläkävijöitä. Helsingin maksuton kouluruokailu on täyttänyt kunniakkaat 70 vuotta.

Julkiseen keskusteluun kouluruoka nousee usein, varsinkin lukuvuoden alkaessa. Tämän syksyn uutisaiheena on, että Helsingin koulujen ruokalistat uudistettiin oppilaita kuullen. On hienoa, että kouluruoasta keskustellaan. Se osoittaa, että kouluruuasta ollaan kiinnostuneita ja että sitä arvostetaan ja halutaan kehittää.

Minun elämässäni kouluruoka on suuressa ja tärkeässä roolissa. Työskentelen Helsingin opetusvirastossa ruokapalvelupäällikkönä, eli toimin kouluruoka-asioissa tilaajan roolissa ja asiantuntijana. Tehtävääni tulin vuonna 2003. Sitä ennen 80-luvulta lähtien työskentelin kouluruokailun parissa tuottajan roolissa, muun muassa kehitin tuotekehittäjänä Helsingin kaupungin kouluruokia. Kouluni olen käynyt Helsingissä, joten olen voinut seurata omakohtaisesti Helsingin kouluruokailun kehittymistä aina 60-luvulta asti.

Kouluruoka heijastaa aikaansa

Kouluruoka, tuotevalikoimat ja raaka-aineet ovat kehittyneet valtavasti vuosikymmenten saatossa. Kouluruokailun alkuvaiheessa, 50-luvulla, tarjolla oli velliä ja puuroa, joskus harvoin keittoa. Käytössä oli kahden viikon kiertävä ruokalista, jossa kummallakin viikolla oli pääosin samat ruuat.

Koulutaipaleeni aloitin 60-luvulla Pitäjänmäen kansakoulussa. 60-luvulla keitot olivat herkkuruokaa. Maito tarjottiin 2 desin lasipullossa, leipänä oli vain näkkileipää ja voita10 grammaa ruokailijaa kohti. Missään muualla ei saanut niin maukasta näkkileipää kuin koulussa. Joskus harvoin tarjottiin leikkelettä tai kolmiosulatejuustoa.

Lempiruokaani kansakoulussa oli tomaattikeitto. Siinä oli kermaa, voita, riisiä ja nakkiviipaleita. Ne olivat sen ajan tietämyksen mukaan hyvät raaka-aiheet. Tomaattikeitto jakoi jyrkästi koululaisten mielipiteet. Sitä joko rakastettiin tai inhottiin. Yleensä siitä ei pidetty.

60-luvun lopulla alettiin kehittää laatikkoruokia, tai vuokia, kuten silloin sanottiin. Oli esimerkiksi maksavuoka puolukkahillon kera, myös lihamakaronivuoka ilmestyi ruokalistalle.

Vasta myöhemmin 70-luvulla ruokalistalle tulivat jauhelihapyörykät, jauhemaksapihvit ja veriohukaiset. Ruokalistojen varsinainen kehitystyö alkoi 70-luvulla, jolloin myös lihakastikkeita tarjottiin ensimmäisen kerran. Mieleeni on jäänyt 70-luvulta kanaviillokki mustaherukkahillon ja kurpitsapikkelsin kera. Surullisen kuuluisa tilliliha ilmestyi myös ruokalistalle.

70-luvulla otettiin käyttöön kuuden viikon kiertävä ruokalista. Myös erityisruokavaliota noudattaville alettiin tarjota omia ruokia.

80-luvulla raaka-aineet monipuolistuivat. Ruokalistalle ilmestyi esimerkiksi broilerinkoipi, joka kuitenkin 90-luvulla lama-aikaan poistettiin listalta säästösyistä. 90-luvulla kohuttiin maksaruokien a-vitamiinipitoisuuksista, minkä seurauksena maksaruoat poistettiin koulujen ruokalistoilta.

50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla kouluruoka tehtiin perusraaka-aineista, esikäsiteltyjä raaka-aineita ei tuolloin vielä ollut. Sittemmin on siirrytty käyttämään esikäsiteltyjä raaka-aineita.
Raaka-aine valikoima on monipuolistunut valtavasti. Se on mahdollistanut nykyisen monipuolisen valikoiman, kuten ruokalistalle tänä syksynä kaikille tulevan uutuuden, kasvistortillat.

Ensimmäinen mielipidekysely kouluruoasta tehtiin koululaisille vuonna 1984. Kouluravintoloissa siirryttiin itseottoon 80-90-luvuilla. 2000-luvulla saatiin ateriavaihtoehdot, salaattipöydän valikoima monipuolistui ja kasvisruokapäivä otettiin käyttöön 10.1.2011 kaupunginvaltuuston päätöksellä.

Kouluruoka on kokonaisvaltainen kokemus

Olen aina ollut kaikkiruokainen. Ruoan suhteen en ole valikoiva, mutta maidon suhteen olen ehdoton. Maidon täytyy ehdottomasti olla kylmää. Tämä juontuu siitä, että 60-luvulla maalla minun oli pakko juoda pastöroimatonta maitoa, ja koin sen hyvin vastenmielisenä. Vastenmielisyyden tunne oli niin voimakas, että kun nyt myöhemmin olen käynyt maalla tuossa samassa paikassa, en juo siellä ollenkaan maitoa, vaikka se on kaupasta ostettua ja kylmää.

Tämä esimerkki omasta elämästäni osoittaa sen, miten vahvasti ruoka on paitsi maku- myös tunnekysymys. Myös kouluruokailussa on aina kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta.

Aina kun käyn kouluravintoloissa, kiinnitän huomioni sekä ruokaan että muihin tekijöihin: miten palvelu on järjestetty, onko siistiä ja puhdasta, ovatko tilat viihtyisät, millainen on yleisvaikutelma ja tunnelma.

Maailma muuttuu ja niin myös kouluruokamme, hyvä niin. On hienoa työskennellä kouluruokailun parissa. Kouluruokailun kehittäminen jatkuu, yhteistuumin, asiakkaita kuullen. Hyvää ruokahalua!

Airi-Rintamaki-2-webAiri Rintamäki
ruokapalvelupäällikkö
opetusvirasto

Mainokset

Hei hei mitä kuuluu… sä tiedät miltä musta tuntuu!

AJATUKSIA ARKIOHJAUKSESTA

Ammattiin opiskelevien nuorten opinnot keskeytyvät usein. Aivan liian usein. Pääkaupunkiseudulla vielä useammin kuin muualla Suomessa. Syitä opiskelun keskeytymiseen on monia. Osalle keskeytymisen syynä on väärä valinta ja sopimaton koulutusala, mutta on paljon opiskelijoita, jotka jättävät opinnot kesken elämäntilanteessaan olevien haasteiden tai arjenhallinnan puutteiden vuoksi.

Kun nuoret eivät tiedä kenen puoleen kääntyä, avun hakemisen kynnys voi nousta ylitsepääsemättömän korkeaksi ja opintojen jatkaminen tuntuu liian vaikealta. Oikea-aikaisella tuella ja konkreettisella avulla voidaan mahdollistaa opintojen jatkuminen ja nuoren elämän tilanteen selkiytyminen.

Olen vuoden ajan seurannut ammattiin opiskelevien nuorten elämää läheltä työskennellessäni Armi-arkiohjauksen malli -hankkeessa arkiohjaajana. Olen myös päässyt tekemään niitä konkreettisia tekoja, joilla näitä opiskelijoita voidaan tukea. Armi-hankkeessa on kehitetty uudenlainen opiskelijahuollon malli, arkiohjaus. Arkiohjauksen tavoitteena on tavoittaa mahdollisimman varhain tuen tarpeessa olevat opiskelijat, sitouttaa heidät opintoihin ja näin vähentää opintojen keskeytymisiä.

Merkittäviä kohtaamisia käytävillä

Arkiohjaajien työssä keskeistä on jalkautua opiskelijoiden pariin, olla helposti lähestyttävä aikuinen ja kohdata nuori. Arkiohjaajat auttavat opiskelijoita niin opiskeluun kuin muuhunkin nuoren elämään liittyvissä asioissa. Lähtökohtana on, että jokaisen asia on yhtä tärkeä. Yhden opiskelijan arkea kuormittaa vaikeus löytää oikeita luokkia ja toisen arkea tuhansien eurojen pikavippivelat, mutta seuraukset voivat molemmissa tapauksissa olla samankaltaiset, jos apu jää oikealla hetkellä saamatta. 

Toki oppilaitoksissa on opiskelijoita, joille on kasaantunut ongelmia ja tilanteen korjaaminen vaatii aikaa ja useiden ammattilaisten yhteistyötä, mutta suurin osa opiskelijoiden ongelmista ratkeaa arkisissa kohtaamisissa koulun käytävillä. Se vaatii kuitenkin sen, että oppilaitoksissa on työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita nuorista itsestään ja haluavat toimia heidän parhaakseen.

”Mitä sulle kuuluu?” on tärkeä kysymys, joka ammattioppilaitoksen arjessa jää liian usein kysymättä. Sen kysymyksen esittäminen voi olla opiskelijalle hyvin merkityksellistä, mutta edellyttää, että kysyjällä on myös aikaa kuunnella mitä opiskelijalla on sanottavana. Oman kokemukseni mukaan vastaus on yleensä paljon enemmän kuin ”ihan hyvää”.

Oman aikuiselämänsä kynnyksellä olevat opiskelijat kaipaavat aikuisen tukea pohtiessaan omaa elämäänsä, valintojaan ja pulmiaan. Siinä elämänvaiheessa omat vanhemmat eivät aina ole se mielekkäin vaihtoehto, jonka puoleen kääntyä mieltä askarruttavien kysymysten kanssa. Siksi onkin hyvä, että oppilaitoksista löytyy ammattilaisia opiskelijoiden tueksi.

Askeleen edellä uutta lakia

Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tulossa voimaan vuoden 2014 alussa. Uuden lain tavoitteena on siirtää oppilas- ja opiskelijahuollon painopistettä ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen työhön nykyisen yksilöpainotteisen korjaavan työn sijaan. Lakiesityksessä sanotaan, että nimenomaan ”toimivilla ja ennaltaehkäisevillä opiskelijahuollon palveluilla voidaan tukea kaikkien opiskelijoiden suoriutumista opinnoissa.” Totuus kuitenkin on, ettei pelkästään uusi laki vielä takaa toimivaa opiskelijahuoltoa, vaan tarvitaan ajattelumallien ja asenteiden muutosta sekä uusia toimintamalleja.

Armi-hankkeessa olemme työskennelleet uuden lain hengessä jo ennen lakiesitystä. Yksilöllisen, matalan kynnyksen tuen lisäksi, olemme hankkeen aikana kehittäneet oppilaitoksiin erilaisia käytäntöjä opiskelijoiden viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi arjenhallintaryhmät, kahvila- ja välituntitoiminta, työnhakuohjaus ja erilaiset tapahtumat.

Kaikissa näissä keskeistä on opiskelijoiden tarpeisiin vastaaminen, ajan antaminen sekä epäviralliset kohtaamiset oppilaitoksen arjessa. Uusien käytäntöjen kehittäminen edellyttää, ennakkoluulotonta asennetta ja rohkeutta kokeilla uutta. Tämänkaltaista työotetta tullaan tarvitsemaan jatkossakin oppilaitoksissa, jotta opiskelijahuoltotyön nokka saadaan käännettyä kohti ennaltaehkäisevää työtä.

Arkiohjausta tulevaisuudessakin

Stadin ammattiopistossa arkiohjausta on tehty syksystä 2010 asti. Armi-hanke on nyt (elokuussa 2013) päättymässä ja arkiohjaajien työ loppuu ainakin toistaiseksi.  Arkiohjauksesta on saatu hyvää palautetta, ja mikä tärkeintä, opiskelijat ovat kokeneet arkiohjaajat tärkeäksi tueksi opiskelunsa arjessa. Arkiohjauksen merkitys on onneksi ymmärretty ja vuoden 2014 alusta Stadin ammattiopistoon palkataan 12 työntekijää, jotka tulevat toimimaan arkiohjauksen periaattein.

On hienoa, että kehittämämme työ saa jatkoa ja voimme luottaa, että nuoret tulevat jatkossakin kohdatuksi Stadin ammattiopistossa!

Armi-hankkeesta on tekeillä julkaisu. Se ilmestyy 21.8.2013. Julkaisu viedään hankkeen wikisivuille: http://armiprojekti.wikispaces.com/
Emma-Rantanen

Emma Rantanen
Arkiohjaaja, Armi-arkiohjauksen malli -hanke

lisää aiheesta:
http://armiprojekti.wikispaces.com/