Minun kouluruokani

Meillä suomalaisilla on paljon muistoja ja mielipiteitä kouluruoasta, onhan maksutonta kouluruokaa syöty jo vuosikymmeniä. Helsingissä kansakoululaisille maksutonta kouluruokaa ryhdyttiin tarjoamaan vuonna 1943, viisi vuotta aikaisemmin kuin laki astui voimaan Suomessa. Olemme olleet Helsingissä aina edelläkävijöitä. Helsingin maksuton kouluruokailu on täyttänyt kunniakkaat 70 vuotta.

Julkiseen keskusteluun kouluruoka nousee usein, varsinkin lukuvuoden alkaessa. Tämän syksyn uutisaiheena on, että Helsingin koulujen ruokalistat uudistettiin oppilaita kuullen. On hienoa, että kouluruoasta keskustellaan. Se osoittaa, että kouluruuasta ollaan kiinnostuneita ja että sitä arvostetaan ja halutaan kehittää.

Minun elämässäni kouluruoka on suuressa ja tärkeässä roolissa. Työskentelen Helsingin opetusvirastossa ruokapalvelupäällikkönä, eli toimin kouluruoka-asioissa tilaajan roolissa ja asiantuntijana. Tehtävääni tulin vuonna 2003. Sitä ennen 80-luvulta lähtien työskentelin kouluruokailun parissa tuottajan roolissa, muun muassa kehitin tuotekehittäjänä Helsingin kaupungin kouluruokia. Kouluni olen käynyt Helsingissä, joten olen voinut seurata omakohtaisesti Helsingin kouluruokailun kehittymistä aina 60-luvulta asti.

Kouluruoka heijastaa aikaansa

Kouluruoka, tuotevalikoimat ja raaka-aineet ovat kehittyneet valtavasti vuosikymmenten saatossa. Kouluruokailun alkuvaiheessa, 50-luvulla, tarjolla oli velliä ja puuroa, joskus harvoin keittoa. Käytössä oli kahden viikon kiertävä ruokalista, jossa kummallakin viikolla oli pääosin samat ruuat.

Koulutaipaleeni aloitin 60-luvulla Pitäjänmäen kansakoulussa. 60-luvulla keitot olivat herkkuruokaa. Maito tarjottiin 2 desin lasipullossa, leipänä oli vain näkkileipää ja voita10 grammaa ruokailijaa kohti. Missään muualla ei saanut niin maukasta näkkileipää kuin koulussa. Joskus harvoin tarjottiin leikkelettä tai kolmiosulatejuustoa.

Lempiruokaani kansakoulussa oli tomaattikeitto. Siinä oli kermaa, voita, riisiä ja nakkiviipaleita. Ne olivat sen ajan tietämyksen mukaan hyvät raaka-aiheet. Tomaattikeitto jakoi jyrkästi koululaisten mielipiteet. Sitä joko rakastettiin tai inhottiin. Yleensä siitä ei pidetty.

60-luvun lopulla alettiin kehittää laatikkoruokia, tai vuokia, kuten silloin sanottiin. Oli esimerkiksi maksavuoka puolukkahillon kera, myös lihamakaronivuoka ilmestyi ruokalistalle.

Vasta myöhemmin 70-luvulla ruokalistalle tulivat jauhelihapyörykät, jauhemaksapihvit ja veriohukaiset. Ruokalistojen varsinainen kehitystyö alkoi 70-luvulla, jolloin myös lihakastikkeita tarjottiin ensimmäisen kerran. Mieleeni on jäänyt 70-luvulta kanaviillokki mustaherukkahillon ja kurpitsapikkelsin kera. Surullisen kuuluisa tilliliha ilmestyi myös ruokalistalle.

70-luvulla otettiin käyttöön kuuden viikon kiertävä ruokalista. Myös erityisruokavaliota noudattaville alettiin tarjota omia ruokia.

80-luvulla raaka-aineet monipuolistuivat. Ruokalistalle ilmestyi esimerkiksi broilerinkoipi, joka kuitenkin 90-luvulla lama-aikaan poistettiin listalta säästösyistä. 90-luvulla kohuttiin maksaruokien a-vitamiinipitoisuuksista, minkä seurauksena maksaruoat poistettiin koulujen ruokalistoilta.

50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla kouluruoka tehtiin perusraaka-aineista, esikäsiteltyjä raaka-aineita ei tuolloin vielä ollut. Sittemmin on siirrytty käyttämään esikäsiteltyjä raaka-aineita.
Raaka-aine valikoima on monipuolistunut valtavasti. Se on mahdollistanut nykyisen monipuolisen valikoiman, kuten ruokalistalle tänä syksynä kaikille tulevan uutuuden, kasvistortillat.

Ensimmäinen mielipidekysely kouluruoasta tehtiin koululaisille vuonna 1984. Kouluravintoloissa siirryttiin itseottoon 80-90-luvuilla. 2000-luvulla saatiin ateriavaihtoehdot, salaattipöydän valikoima monipuolistui ja kasvisruokapäivä otettiin käyttöön 10.1.2011 kaupunginvaltuuston päätöksellä.

Kouluruoka on kokonaisvaltainen kokemus

Olen aina ollut kaikkiruokainen. Ruoan suhteen en ole valikoiva, mutta maidon suhteen olen ehdoton. Maidon täytyy ehdottomasti olla kylmää. Tämä juontuu siitä, että 60-luvulla maalla minun oli pakko juoda pastöroimatonta maitoa, ja koin sen hyvin vastenmielisenä. Vastenmielisyyden tunne oli niin voimakas, että kun nyt myöhemmin olen käynyt maalla tuossa samassa paikassa, en juo siellä ollenkaan maitoa, vaikka se on kaupasta ostettua ja kylmää.

Tämä esimerkki omasta elämästäni osoittaa sen, miten vahvasti ruoka on paitsi maku- myös tunnekysymys. Myös kouluruokailussa on aina kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta.

Aina kun käyn kouluravintoloissa, kiinnitän huomioni sekä ruokaan että muihin tekijöihin: miten palvelu on järjestetty, onko siistiä ja puhdasta, ovatko tilat viihtyisät, millainen on yleisvaikutelma ja tunnelma.

Maailma muuttuu ja niin myös kouluruokamme, hyvä niin. On hienoa työskennellä kouluruokailun parissa. Kouluruokailun kehittäminen jatkuu, yhteistuumin, asiakkaita kuullen. Hyvää ruokahalua!

Airi-Rintamaki-2-webAiri Rintamäki
ruokapalvelupäällikkö
opetusvirasto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s