Mediakasvatus ja monilukutaito – käsitteiden pohdintaa

Moni opettaja saattaa säikähtää tulossa olevaa uuttaa oppimisen käsitettä monilukutaito. Mutta mitä se oikein onkaan?

Ennen lukutaidolla tarkoitettiin kirjoitetun tekstin tuottamisen ja tulkinnan taitoa. Medioituvan maailman ”tekstit” ovat kuitenkin usein muutakin kuin kirjoitettua tekstiä. Ne ovat kuvia, ääniä, esityksiä, puheenvuoroja, draamaa, kehonkieltä jne. Välitettävä tieto on sanallista, visuaalista, auditiivista, numeerista, kinesteettistä tai näiden yhdistelmiä.

Ymmärrän niin, että monilukutaidolla pyritään laaja-alaisuuteen. Sillä haetaan kulttuurista lukutaitoa. Ennen puhuttiin yleissivistyksestä. Myös yleissivistys kattoi kirjoittamisen, lukemisen, sekä kulttuurin tuntemisen ja tuottamisen laajat taidot. Yleissivistys lieneekin monilukutaidon ehkäpä osuvin vastine. Monilukutaito tavoitteena tähtää taitoihin, joiden avulla sirpaleista maailmaa voidaan lähestyä hallittavina ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina. Tulkinta ja ymmärtäminen ovat sen avainlauseita. Jokainen opettaja voi lähestyä monilukutaitoa oman oppiaineensa näkökulmasta.

On monilukutaitoa kasvattavaa, jos ruotsin tunnilla käsitellään Huvudstadsbladetin artikkelia ja pohditaan miksi Suomessa on ruotsinkielisiä lehtiä, tai jos historiaan eläydytään mikrohistorian keinoin, tai jos taideopetuksessa käsitellään tunteita voimauttavan valokuvan avulla.

Pintaliitely median kuva- ja informaatiotulvassa ei tuo mukanaan monilukutaitoa. Monilukutaidolla pyritään syventämään ja laajentamaan oppijan ymmärrystä maailmasta.

Mitä sitten on mediakasvatus? Ymmärrän mediakasvatuksen yhdeksi monilukutaidon alakäsitteeksi. Sitä on tarkasteltu kasvatuksen ja median suhteena. Tällöin media on jäsennelty joko oppimisen välineeksi tai kohteeksi. Kun media on väline, sen tulisi toimia kuin kynä. Filosofisesti ajatellen kynä on näin ollen myös media. Medialla luodaan ja tuotetaan sisältöjä. Medialla pyritään saavuttamaan ymmärrystä ja ilmaisemaan omia tunteita, ajatuksia ja näkemyksiä. Samalla omaksutaan tietoa käsiteltävistä asioista. Sen tähden mediakasvatus sopii hyvin kokonaisuuksia tarkastelevaan ilmiöpohjaiseen opetukseen.

Kun media on itsessään kohde ja tutkittava ilmiö voidaan tarkastella seuraavia asioita: Miten tieto välittyy? Millaista maailmankuvaa media tarjoaa? Onko uutinen totta? Miten journalismi ja demokratia nivoutuvat yhteen? Onko media moniäänistä? Kuka käyttää valtaa ja kenen ovat tekijänoikeudet. Mikä on julkista, mikä yksityistä? Toteutuvatko eettiset periaatteet? Myös tämä on monilukutaitoa. Yksinkertaisin kiteytys monilukutaidosta tuli kollegalta: ”Se on kykyä erottaa lasku huijausviestistä!”

Pirjo Sinko kirjoittaa Opetushallituksen blogissa: ”Lukutaito ei siis lokeroidu vain äidinkielen opetukseen, vaan se on laaja-alaista, koko koulun, siis kaikkien oppiaineiden ja tiedonalojen yhteisvastuualuetta. Siksi opetussuunnitelmauudistuksessa monilukutaito määritellään kaikkia oppiaineita koskevaksi tavoitteeksi”.

Monilukutaito muodostuu lopulta sellaiseksi, miksi me koulumaailmassa työskentelevät sen rakennamme. Toivon että monilukutaito tähtää maailman ymmärtämiseen ja monilukutaitoa rakentaa omalta osaltaan jokainen hyvä pedagogi.

Opetusviraston mediakeskuksen studiot tarjoavat opettajille mediakasvatukseen tähtääviä koulutuksia, kehittämisverkoston ja tukea koulujen omille musiikki- ja mediaprojekteille.

Anne Seppänen                                                                                                erityissuunnittelija                                                                                                           Studiot, Mediakeskus

Mainokset