Unelmatetissä

Bussi pysähtyy aamuruuhkaan ja alan vilkuilla kelloa. Ehdinkö varmasti yhdeksäksi mediakeskukseen? Päätän laittaa tekstarin Teemulle: ”Hei! Matkalla ja saatan myöhästyä hiukan. ”Mahanpohjassa kipristelee ja eka aamu uudessa työpaikassa jännittää.

Miksi kesken kouluvuoden ja sateisen joulukuun olen matkalla uuteen työpaikkaan? Kiitos kuuluu ope-tetille eli opettajien mahdollisuudelle tutustua työelämään.

Kaikki alkoi, kun järjestelin viime syksynä ysiluokkalaisten harjoittelua ja mietimme yhdessä oppilaiden kanssa uusia ja kivoja työpaikkoja. Samaan aikaan koulussamme vieraili Ykä-hanke ja yksi oppilaista keksi kysyä heiltä, mahtuisiko projektiin muutama koululainen viikoksi. Mahtuihan sinne, ja kun sain työtehtävien kuvauksen välitettäväksi oppilaille, vastasin spontaanisti, että tulisin itsekin mielelläni harjoittelijaksi niin kivan kuuloiseen hommaan. Sain pian vastauksen, että ”No miksi et tulisi?”

Näiden onnekkaiden sattumien ja opetusviraston myötämielisen sijaisrahapäätöksen ansiosta vaihdoin viikoksi työtä ja tehtäviä, ja istun siis maanantaiaamuna matkalla kohti uutta duunipaikkaa. Ehdin sittenkin ajoissa perille ja tapaan työkaverini. Aloitamme viikon suunnittelemalla tehtäviäni ja napsimme tavoitteita post it -lapuille työhuoneen seinälle. Selkeä ja kiva työtapa, jossa laput jäävät paikoilleen ja joihin palaamme viikon varrella muutaman kerran.

Ykän eli yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -projektin päämääränä on kehittää yhdessä koulun, oppilaiden ja muiden sidosryhmien kanssa kouluista yhteisöllisempiä. Helsingissä kehitystyön tuloksena on syntynyt viisi toimintamallia: PopUp -koulu, lasten tilastollinen vuosikirja eli Tilastrofi, iNNOSTU!-toiminta, mediatiimi ja unelmointiprojekti.

Viimeksi mainittua Ykäläiset eli Teemu Ruohonen ja Minna Torppa kävivät Vesalan yläasteella pilotoimassa ja jota innostuin kokeilemaan omilla opinto-ohjauksen tunneillani. Tet-jaksoni päätettiinkin käyttää unelmointiprojektin edistämiseen.

Tiimissä työskentely on hauskaa ja haastavaa

Tiistaiaamuna olen hyvissä ajoin paikalla Aleksis Kiven koulun opettajanhuoneessa. Minna ja Teemu vetävät unelmointia yhdellä alakoulun luokalla ja pääsen mukaan seuraamaan. Tunnin jälkeen pidämme palaveria ja reflektoimme tuntia. Tuntuu hienolta tehdä vaihteeksi tällaista työtä, keskustella aikuisten kesken. Lounaalle menemme läheiseen ravintolaan, ylellisyys sekin nopeisiin koululounaisiin tottuneelle.

Opettajan työn yksi leimaavimpia piirteitä on sen itsenäisyys, mikä joskus tuntuu yksinäiseltäkin. Ainoana kouluni opona suunnittelen ja teen työtäni pääasiassa yksin. Tiimissä työskentely tuntuu hauskalta ja myös haastavalta. Innostuneina paahdamme pitkät päivät ja silti aika tuntuu loppuvan kesken.

Perjantaiaamuna käyn ostamassa alakerran kahviosta tiimilleni joulutortut, viimeinen päivä on käsillä. Päivitämme tilanteen ja palaamme maanantaina seinälle liimattuihin lappuihin, mitkä kohdat tulivat valmiiksi ja mitä vielä puuttuu. Laput vaihtavat järjestystä ja kaikki ovat kartalla. Lopuksi päätämme jatkaa yhdessä tekemistä jatkossakin. Olen innoissani, olen päässyt mukaan huippukivaan projektiin! Olen myös mielissäni hyvästä palautteesta ja siitä, että olen oikeasti ollut hyödyksi harjoittelijana. Palaan koulutyöhöni tarmoa puhkuen joulukuun pimeydestä huolimatta. Unelmointiprojektin kehittäminen jatkuu ja kokeilen sitä seuraavaksi keväällä kahdeksasluokkalaisten kanssa.

Suosittelen kokeilmaan tet-jaksoa

Mitä jäi käteen Tetistä? Nyt keväällä kun järjestelin kasiluokkalaisten harjoittelua, palasin takaisin omiin kokemuksiini. Niiden avulla ohjeistin oppilaita tulevaa viikkoa varten.

Tiedän tasan tarkkaan, kuinka jännittävää on mennä viikoksi uuteen paikkaan ja uusin tehtäviin. Tiedän myös miten palkitseva kokemus on, kun kaikki menee nappiin. Samalla totutuista rutiineista poikkeaminen on väsyttävää ja uusien asioiden opettelu vie voimia. Siitäkin huolimatta suosittelen lämpimästi kokeilemaan Tet-jaksoa. Irtiotto omasta aherruksesta on virkistävää ja antaa varmasti uusia näkökulmia omaan tuttuun työhön ja työelämään yleensäkin.

Sanna Halla-aho

 

 

Sanna Halla-aho
Toimii Vesalan yläasteella opinto-ohjaajana

 

 

.

Kokemuksia työelämään tutustumisesta

Nuorten siirtyminen työelämään, koulun ja työuran yhteen sovittaminen ja nuorten työelämätaidot ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Nuorten sujuvaa siirtymistä työelämään on edistetty muun muassa kampanjoinnilla ja koulutusta sekä tukijärjestelmää kehittämällä.

Nuorten työelämätaitojen kehittyminen alkaa jo ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Suurella osalla oppilaista ensikosketus työelämään tapahtuu yläkoulussa työelämään tutustumisen aikana. Työelämään tutustumisjakso eli TET suoritetaan Helsingissä 8.-9.-luokalla sekä 10. -luokalla. Harjoittelujaksot sijoittuvat koko lukuvuodelle.

Opetusviraston blogissa vierailevat tällä kertaa Torpparinmäen peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Kautto ja Villiina Puustelli. He kirjoittavat omista tammikuussa 2013 suoritetuista TET-jaksoistaan.

 

TETissä helsinkiläisellä radioasemalla

Olin tetissä viikon radiossa. Pääsin tutustumaan paljon erilaisiin radiotyön muotoihin, ja opin paljon. Sain monia erilaisia tehtäviä; tein tietokilpailukysymyksiä ja kilpailijatutkimusta, järjestelin kaappeja, etsin musiikkia netistä jne. Yhtenä päivänä pääsin kuuntelemaan ja katsomaan suoraa radiolähetystä. Se oli hauskaa ja sain paljon vastauksia kysymyksiin, mitkä mietityttivät minua.

Kuten sanoin, opin viikon aikana todella paljon. En olisi uskonut että radion tekemiseen tarvitaan niin monta eri ammattia ja ihmistä. Jokaiselle osa-alueelle oli omat työntekijänsä. Opin myös paljon tekniikan juttuja. Kaikki ihmiset olivat todella mukavia minulle ja auttoivat, vaikka heillä oli omia kiireitäkin. Muutenkin toimistolla oli rento ja hyvä tunnelma.

Työtehtäväni olivat sisäänsä aika helppoja, mutta haastavaa oli se, että piti olla koko ajan vähän omatoiminen, kun ei kuitenkaan koko ajan viitsinyt häiritä muita ja kysyä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Pärjäsin kuitenkin mielestäni ihan hyvin, eikä hetkiä, jolloin ei olisi ollut mitään tekemistä, tullut melkeinpä yhtään.

Kiinnostuin TET:n aikana todella paljon radiotyöstä, ja voisin hyvinkin nähdä itseni siinä työssä tulevaisuudessa. Työ vaikutti oikeasti hauskalta, vaikka tietenkin jokaisessa työssä on miinuksensa. Vaikka ihmisillä oli kiire, jaksettiin silti vitsailla ja nauraa. Ainoa miinus tetissä oli pitkä työmatka, mutta se ei haitannut ollenkaan, koska muuten siellä oli niin hauskaa!

Sara Kautto, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

 

TET-harjoitteluni kahvilassa

Olin tutustumassa työelämään Olympiaterminaalin Robert’s Coffeessa. Työtehtäviinsä kuului esimerkiksi astioiden blokkausta pöydistä, pöytien pyyhkimistä, lattian pesua, erilaista siivoamista ja joidenkin ruoka-annoksien tekoa.

Opin esimerkiksi käyttämään ravintoloissa olevia tiskikoneita, pesemään lattioita ja tekemään ruoka-annoksia. Opin muitakin asioita, kuten olemaan todella omatoiminen. Oli kivaa, kun minulle annettiin tehtäväksi esimerkiksi pestä keittiön takalattia joka päivä samaan aikaan ja tein sen ilman muistutusta, jolloin työnantaja näki, että olin omatoiminen.

Haastavaa oli se, että välillä ei ollut mitään tekemistä. Olin töissä kymmenestä aamulla neljään iltapäivällä, ja jos tuli sellaisia hetkiä, jolloin tekemistä ei ollut, tuntui aika kulkevan todella hitaasti. Muuten työssä ei ollut mitään erityisen vaikeaa tai haastavaa.

Työssä positiivista oli, kun joskus asiakkaat alkoivat juttelemaan tai sanoivat ystävällisesti “kiitos”, kun tulin putsaamaan pöytää. Ihmisten ystävällisyys piristi päivää todella hyvin.

Villiina Puustelli, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk