Alppilan lukio on aktiivisesti mukana Stadin eKampuksen kehittämisessä

Opetushallituksen asiantuntijat vierailivat Alppilassa 16.4.2014

Viitisentoista Opetushallituksen edustajaa vietti huhtikuisen keskiviikkoaamupäivän tutustumalla Stadin eKampuksen toimintaan ja ilmiöjakson toteutukseen Alppilan lukiossa. Vierailulla keskityttiin erityisesti Stadin eKampuksen kehittämiseen Helsingin toisen asteen koulutuksessa ja tietoteknologian käyttöön opetuksessa.

Tilaisuudessa Stadin eKampuksen kehittämispäällikkö Pasi Silander kertoi Stadin eKampuksen kehittämisen tavoitteista, sen organisoinnista sekä kehittämistyön tuloksista, joita on osittain tuotettu myös Opetushallituksen rahoituksella. Opetushallituksen asiantuntijat olivat erityisen kiinnostuneita koulutuksen digitalisaatiosta, ilmiöpohjaisesta oppimisesta sekä pedagogisen johtamisen kehittämisestä Helsingissä.

Oppimateriaalin rooli on muuttumassa

Ylioppilaskokeiden sähköistymisen todettiin tuovan muutospaineita lukiokoulutukseen, sisältä käsin. Pelkkä kirjoitustavan muuttaminen sähköiseksi ei riitä, vaan tarvitaan myös pedagogisen toimintakulttuurin muuttumista, mikä heijastuu opetusmenetelmiin ja viime kädessä myös käytettyihin oppimateriaaleihin. Sähköiseen ympäristöön siirtyvien oppimateriaalien motivoivuus herättikin pohdintaa vierailijaryhmässä.

Oppikirjan siirtäminen tabletille ei varsinaisesti tuota lisäarvoa tai motivaatiota oppimisen kannalta. Nimenomaan verkkopedagogiikkaan soveltuvan uusimuotoisen oppimateriaalin tärkeys oli havaittu Alppilan lukion opettajien keskuudessa: painetun kirjan kanssa identtinen digikirja jää opiskelijoilta lukematta. Haussa on siis uusimuotoista sähköistä oppimateriaalia, joka tukee oppijan omaa ajattelua ja toiminnallisuutta. Oppimateriaalin rooli on muuttumassa ja siksi kirja ei olekaan enää mielekäs metafora sähköiselle oppimateriaalille. Jotain muuta tarvitaan.

Minäkö yliopistoon? -opintojakso

Alppilan lukion rehtori Jouni Rasa esitteli vieraille Alppilan lukiota ja Alppilan aktiiviset kehittäjä-opettajat kertoivat ja demonstroivat miten tietoteknologiaa ja mobiililaitteitta hyödynnetään lukiossa oppimisen arjessa. Alppilan lukion opettajat ovat aktiivisesti kehittäneet tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä sekä verkko-oppimista. Opinto-ohjaaja Riina Sandeberg kertoi kaikille kaupungin lukioille yhteisestä, ilmiöpohjaisesta Minäkö yliopistoon? -opintojaksosta, joka toteutetaan Helsingin yliopiston kanssa yhdessä. Opintojaksolla hyödynnetään muun muassa mobiilioppimista, Mopo-mobiiliportfoliota ja tutustutaan yliopistojen käyttämään Moodle-oppimisympäristöön. Opintojakso on tarkoitus vakiinnuttaa osaksi Stadin eKampuksen toimintaa.

Alppila_vierailijat

Rehtori Jouni Rasa (oikealla) esitteli Alppilan lukiota.

 

 

 

 

 

 

Vierailijoiden tutustumiskäynti huipentui Alppilan lukiossa toteutettujen ilmiöpohjaisten opintokokonaisuuksien esittelyyn ja kierrokseen luokissa. Vieraat pääsivät näkemään, miltä oppiminen tietotekniikan avulla näyttää kielten, maantieteen ja kemian tunneilla. Oppilaiden paneutuminen tehtäviin ja innostunut mutta rauhallinen ilmapiiri herättivät vieraissa sekä ihailua että lisää oivaltavia kysymyksiä.

Tiivis yhteistyö on onnistuneen toiminnan avain 

Tutustumiskäynnin päätteeksi rehtorit Helena Helenius-Lamminparras (Kallion lukio) ja Pirkko Majakangas (Helsingin kuvataidelukio) avasivat vieraille Helsingin lukioiden kampustoiminnan ja kampusyhteistyön perusteita. Puhujat korostivat, että onnistuneen toiminnan avain löytyy tiiviistä yhteistyöstä sekä eri lukioiden rehtoreiden että opettajien kesken – näin tieto- ja viestintäteknologian tuomat uudistukset hyödyttävät kaikkia.

Eerika_Kokkonen_pienempi

 

Eerika Kokkonen
projektiassistentti
Helsingin opetusvirasto
nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja

 

 

 

 

Alppilan lukion www-sivut

***

Mikä on Stadin eKampus?

Stadin eKampus -toiminnalla kehitetään digitalisaatiota ja innovatiivista pedagogista toimintakulttuuria Helsingin kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa (toisen asteen koulutus). Kehittämisellä pyritään varmistamaan, että koulutuksella vastataan tietoyhteiskunnan ja työelämän muutoksiin.

Stadin eKampus on Helsinkiin rakentuva uusi ja innovatiivinen toisen asteen virtuaalioppilaitos, joka toimii kaikissa kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Se tuo uusia ja joustavia opiskeluvaihtoehtoja lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville.

Lukioissa ajankohtaista on valmistautuminen sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja ilmiöpohjainen opiskelu. Sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistaudutaan ePortfolion, eKoe-laboratorioiden, video-opetuksen ja sähköisen oppimisen kehittämisellä. Ilmiöpohjainen oppiminen antaa entistä paremmat valmiudet jatko-opiskeluun ja työelämään.

Stadin eKampus on osa Helsingin kaupungin opetusviraston nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan toimintaa. Kehittämisessä ovat mukana kaupungin lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opettajat, rehtorit ja opiskelijat. Kehittäminen pohjautuu opiskelijalähtöiseen ajatteluun, pedagogiseen toimivuuteen ja tietoteknologian hyödyntämiseen.

Yläkoulut pohtimassa monikulttuurisuutta

Helsinkiläinen opiskelijakunta kasvaa suomalaisittain ainutlaatuisessa ympäristössä. Nuoret kohtaavat monikulttuurisuutta pienestä pitäen, mutta tämä ei ole poistanut siihen liittyviä kysymyksiä muun muassa identiteetistä, monikulttuurisuudesta ja suomalaisuudesta. Nämä jäävät usein käsittelemättä, vaikka nuoret kaipaavat rehellistä ja avointa keskustelua näistä aiheista. Helsingin yläkouluja parhaillaan kiertävät Walter ry:n KYTKE-työpajat antavat heille juuri sitä.

Walter1

Valtakunnallisia KYTKE-projektin työpajoja vetävät monikulttuuriset suomalaiset urheilijat nostavat nuorten omat ajatukset ja mielipiteet keskiöön, rohkaisten nuoria tuomaan käsityksiään avoimesti julki. Aiheet linkittyvät moneen koulumaailmassa olevaan kysymykseen, kuten kiusaamiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja erilaisuuteen. Lopputuloksena avarakatseisuus lisääntyy kun nuoret pohtivat kuinka he kohtaavat toisiaan.

Syrjintä on yksi vaikeista teemoista joita työpajoissa käsitellään. Samalla tulee käsiteltyä siihen kuuluvaa rasismia. Se mielletään usein asiana joka tulee vain enemmistöltä vähemmistölle, mutta tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Rasismia esiintyy monesti myös suurten vähemmistöryhmien välillä. Myös enemmistö voi kokea syrjintää, esimerkiksi jos kaikki negatiivinen palaute vähemmistölle leimataan rasismiksi. Pienillä paikkakunnilla tämä ei usein ole ilmeistä vähemmistön pienen määrän takia.

Vähemmistöryhmien suuremmassa määrässä on myös paljon hyviä puolia. Syrjäytyminen on vähäisempää, sillä tarjolla on laajempi tukiverkko jonka kanssa purkaa kokemuksiaan. Yksin ei tarvitse olla. Moninaisessa ympäristössä kasvaneiden nuorten pohdinta on, vaikkakin keskeneräistä, syvemmällä tasolla kuin monella muilla. Erilaisuutta pidetään normina, mutta siihen ei välttämättä osata suhtautua. Siinä piileekin syrjinnän ja kiusaamisen välisen yhteyden ydin.

Walter2

Nuorten ennakkoluulot nousevat esille KYTKE-työpajoissa ja vetäjät kysyvätkin nuorilta mistä ne syntyvät? Helsingin nuorten yleisin vastaus ei poikkea muusta Suomesta – kotoa ja vanhemmilta. Nuoret poimivat kotoa vanhempien ajattelemattomasti ilmaisemia aatteita ja ottavat ne omikseen. Pohdinnan puutteen takia he monesti tekevät vanhempiaan rajumpia yleistyksiä, eivätkä pohdi sanojensa vaikutusta muihin.

Walter ry pyrkii edistämään edustamiaan arvoja kaikissa työpajoissaan, jotta juuri ilmaisujen kohde olisi päällimmäisenä mielessä kun häneen viitataan. Näitä ovat toisen kunnioittaminen, ymmärtäminen, välittäminen ja vastuun ottaminen. Tunnin mittaiset koulutyöpajat eivät hyvistä tuloksistaan huolimatta pysty ihmeisiin ja monelle nuorelle jää jatkokysymyksiä. Tätä varten Walter ry:llä päivystetään yleistä puhelinta kolmesti viikossa (ti-to, klo 14-19) numerossa 04 04 85 85 55. Puhelimeen voivat soittaa myös vanhemmat ja opettajat täysin nimettömästi.

Työpajat jatkuvat vilkkaasti Helsingissä ja ympäri Suomea kevätkaudella ja koulut tekevät jo varauksia syksyä silmällä pitäen. Samoja teemoja pohditaan myös vanhempainilloissa, joihin toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan haastamaan omia ennakkoluulojaan. Sitä ennen Walter ry:n KYTKE-projektiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.walter.fi/KYTKE

Teksti ja kuvat: Walter ry

Tiedekummiretkellä Heurekassa

Lukiomme, Etu-Töölön lukio, sai Aalto-korkeakoulusäätiön lahjoittamana vierailun tiedekeskus Heurekaan muun muassa yrittäjyyteen kohdistuvana tiedekummipakettina. Lahjapakettiimme kuuluivat sisäänpääsyliput Heurekan näyttelyihin ja linja-autokuljetukset koulultamme Heurekaan ja takaisin.

Ryhmämme koostui fysiikan ja kemian kokeellisten kurssien opiskelijoista sekä tiedetutor-opiskelijoista sekä fysiikan ja kemian opettajistamme. Onnistunut ja antoisa opintoretkipäivä oli perjantai 1.11.2013.

Bussimatkalla Heurekaan saimme opettajiltamme ohjeistukset lähes neljätuntisen vierailumme ohjelmasta kilpailuineen ja tehtävineen sekä näyttelyineen.

Aloitimme ekskursiomme osallistumalla “Energiaturnaukseen”. Turnauksen voitti mestarillisesti kuudesta joukkueesta ylivertainen “Banaanit”-tiimi pistein 46/55. Tiimi saikin ansaitusti huikeat Heureka-palkinnot upeasta suorituksestaan.

Heureka

Turnauskierroksen aikana tutustuimme samalla yleisnäyttelyyn ja valmistauduimme vastailemaan fysiikkaa ja kemiaa sisältäviin tehtäviin, joita opettajamme olivat etukäteen meitä varten laatineet. Näistä tehtävistä raportoitiin ja keskusteltiin tarkemmin koulussa.

Ohjelmaamme oli myös varattu interaktiivinen Tellus – tiedettä pallolla -kouluohjelma. Siinä esiteltiin maapallolla tapahtuvia sääilmiöitä ja myös muita planeettoja aurinkokunnassamme ja niiden ominaisuuksia. Samalla saimme osallistua esitykseen vastailemalla esittelijän tekemiin kysymyksiin.

Planetaariossa

Planetaariossa

Lisäksi näimme hienon Planetaarioesityksen “Ikkuna avaruuteen”, joka esitteli meille avaruuden sisältöjä ja mittakaavaa.

Saimme myös tehtäväksi tutustua “Määränpäänä Mars” -näyttelyyn. Siinä oli hyvin monipuolisesti eri näkökulmista esitelty, miten elämästä Marsissa selviäisi. Opettajamme eivät olleet unohtaneet laatia meille tehtävää tästäkään näyttelystä. Tällä tavalla kuitenkin opimme asioista parhaiten.

Opiskelijoiden mukaan luennot olivat avartavia, retkellä opittiin uutta ja reissu oli kiva.

luokkakuva_heureka

Kiitos Aalto-korkeakoulusäätiölle hienosta vierailusta ja hyvästä yhteistyöstä!

Opintoretkestä kirjoittivat Etu-Töölön lukion oppilaat Joshua Donelly ja Ville Talikka.

Kuvat: Etu-Töölön lukio ja Heureka

Eihän ne koulun ja Nico-Petterin asiat järjestöille kuulu! Vai voisimmeko olla avuksi?

Puhutaan oppilashuollon, opettajien ja kodin välisestä yhteistyöstä. Vaan unohtuuko järjestö yhteistyökumppanina? Mihin järjestöä tarvitaan vai tarvitaanko?

Ei tarvittaisikaan, jos kaikki sujuisi kuin ihanneyhteiskunnassa. Neuvolassa olisi kiinnitetty huomioita vauva-Nicon kommunikatiivisten eleiden käytön vähäisyyteen. Päiväkodissa olisi huomattu lapsen hakevan oikeita sanoja. Yhteistyö neuvolan ja kodin kanssa olisi käynnistynyt saumattomasti. Nico-Petterin pulmat lukemaan oppimisessa ja niiden yhteys luokassa häiläämiseen olisi huomattu heti ekalla. Ei odoteltu, että kyllä se siitä ja ne pojat vaan kypsyy myöhemmin. Ei jätetty myöhemmin lukitestiä tekemättä, varsinkin kun pojan isälläkin on lukivaikeutta. Matematiikan, ruotsin ja biologian opettajat olisivat osanneet tukea Nico-Petterin oppimista kukin omilla tunneillaan, ei vain erityisopettaja. Äänikirjat olisivat olleet pojan käytössä alusta asti, jotta hidas lukeminen ei olisi jarruttanut oppimisen iloa. Kokeet hän olisi saanut tehdä osittain suullisesti ja kokeissa olisi arvioitu osaamista, ei kirjoitusvirheitä. Nico-Petterin äidille ei olisi koskaan puhuttu ”näistä heikoista oppilaista” vanhempainvartissa. Eikä poika olisi turhautunut oppimispulmiinsa, kokenut huonommuutta, ei ajautunut lintsauskierteeseen, pussikaljaporukoihin, eikä jättänyt kesken myöhempiäkin opintoja.

Arjessa harva systeemi toimii täydellisesti. Ei neuvola, päiväkoti tai koti. Ei koululaitoskaan. Ei vaikka Pisa-tuloksiin tultaisiin tutustumaan ulkomailta asti ja vaikka kolmiportaista tukimallia toteutettaisiin kuinka tohinalla. Koulun haaviin jää osa Nico-Pettereistä ja Jenna-Emilioista. Mutta vain osa. Osa ”harmaata” oppimisvaikeuksisten joukkoa jää yhä huomaamatta ja huomioimatta. Aina oppimisvaikeuksia ei ole helppo tunnistaa häiriökäyttäytymisen ja psykosomaattisten oireiden taustalta. Eikä varsinkaan hiljaisuuden. Jenna-Emilian keskiarvo on 9,6, eikä hän metelöi. Eipä välttämättä tule ensimmäisenä kenenkään mieleen, että tytöllä on lukivaikeus ja alisuoriutumista. Ja ellei tunnistaminen ja tukeminen ole osa jokaisen opettajan koulutusta, tuskin juolahtaa historian opettajan mieleen lukivaikeus, jos koevastauksen mukaan Kolumbus purjehti Amerikkaan 1942. Ei se Jenna vaan osannut…

Koulun haavin silmukoiden läpi sujahtavasta harmaasta joukosta kertoo karua kieltä vuonna 2008 päättynyt Opetushallituksen hallinnoima ja Erilaisten oppijoiden liiton ideoima ”Lukineuvola”-hanke. Oletuksena oli, että tapaisimme paljon aikuisia, joiden oppimisvaikeudet ovat jääneet tunnistamatta. Luvut kuitenkin yllättivät jopa lukijärjestökonkarit. Lukineuvolan asiakkaista peräti 84% ei ollut koskaan aikaisemmin saanut diagnoosia lukivaikeudestaan. 65% ei ollut koskaan saanut mitään oppimisvaikeuksiin liittyvää palvelua. Ja ei, asiakkaat eivät suinkaan olleet koulunsa kymmeniä vuosia sitten käyneitä, vaan heidän keski-ikänsä oli 33 vuotta.

Nähtävästi järjestön palveluja tarvitaan yhä, vielä koulun jälkeenkin.

Järjestön tehtäviä ovat neuvonta- ja ohjauspalvelut. Asianosaisille, vanhemmille, mutta myös – tämä usein unohtuu – ammattilaisille. Palvelut toimivat kasvotusten, lukipuhelimen ja nettineuvojan kautta. Kysyä voi jopa nimettömänä. Neuvojina on sekä eri alojen ammattilaisia että kokemusosaajia, lukivaikeuksisia aikuisia.

Meihin ollaan yhteyksissä silloin, kun ei tiedetä, mitä tehdä ja mistä saa apua. Yleensä kysyjät ovat epätietoisia, jopa epätoivoisia aikuisia erilaisia oppijoita tai koululaisten äitejä. On pulmia vieraiden kielten oppimisessa. Mietitään opintojen aloittamista tai keskeyttämistä. Halutaan lukitestiin. Meille järjestöön tulee usein niitä kaikkein vaikeimpia kysymyksiä ratkottavaksi. Heiltä, jotka eivät saakaan tukea opinnoissaan ja jotka eivät pääsekään koulun kautta lukitestiin. Myös heiltä, jotka eivät enää ole opintojen tai työelämän piirissä. Joita kukaan muu ei neuvo.

Moni näistä (alla) kysyjistä kuuluisi oikeastaan oppilaitosten oman neuvonnan ja tuen piiriin, mutta he kysyvät nettineuvojalta. Miksi?

”Poikani on toisella luokalla ja joutuu tuplaamaan toisen luokan kirjoitusvaikeuksiensa vuoksi. Olen ymmälläni tilanteesta, koska koulu ei tahdo puuttua pojan asioihin muutoin kuin näkemällä tuplaamisen tarpeelliseksi. Itse äitinä epäilen lukihäiriön mahdollisuutta.”(Äiti)

” Minulla on aina ollut tämä luki-juttu. Matematiikka on mahdotonta. Lukeminen on hidasta. Tiettyjä kirjaimia sotken. Pääsen lukitestiin, mutta mitä hyötyä siitä on kun tiedän jo, että kärsin lukihäiriöstä. Olen harkinnut koulun lopettamista, koska matematiikka tulee tekemään tenkkapoon. En saa tutkintotodistusta, jos koe ei mene sataprosenttisesti läpi. Mitä ihmettä teen?”(Asianosainen)

”Olen 14-vuotias kasiluokkalainen. Olen niin sanottuja hyviä oppilaita, keskiarvo yli yhdeksän. Silti sekoitan numeroita keskenään. Äidinkielessä kirjoitelmat ovat täynnä punakynää, mutta hyvän sisällön takia saan kuitenkin kiitettäviä. Myös kielten opiskelu tuottaa vaikeuksia. Aloin epäillä itselläni lukihäiriötä. Miten pääsen testiin? Kenen kanssa pitäisi puhua?” (Asianosainen)

Mielellämme neuvoisimme useammin myös opettajia. Vaikka sellaisissa pienissä asioissa, kuinka huomioida lukivaikeus tavallisessa tuntitilanteessa ihan pieninkin keinoin. Ilman että tarvitaan yhtään lisää henkilöresursseja tai rahaa.

Entä mitä muuta lukijärjestöillä on tarjota? Helsingin keskustassa toimii pääkaupunkiseudulla palveleva Erilaisen oppimisen keskus ja alueellinen lukiyhdistys, Helsingin seudun erilaiset oppijat (HERO). Keskuksella ja järjestöllä on mm. seuraavia palveluita:

  • Yksilölukitestipalvelut yksityisesti (ja maksullisesti), mikäli testi ei muutoin järjesty
  • Lukiseulat
  • Kurssit ja koulutukset ammattilaisille
  • Kurssit eri ikäisille erilaisille oppijoille
  • Kerran kuussa ilmaiset yleisöluennot ajankohtaisista oppimisvaikeusaiheista
  • Harrasteryhmät erilaisille oppijoille
  • Vertaistukiryhmä aikuisille erilaisille oppijoille
  • ”Kohti itsenäistä”-elämää nuorten kurssi nuorille, joilla oppimisen pulmia ja jotka tarvitsevat tukea tulevaisuuden suunnitteluun
  • Etsivä nuorisotyö: kohderyhmänä mm. koulutuksessa olevat nuoret, joilla suuri keskeyttämisriski

HEROn ja valtakunnallisen Erilaisten oppijoiden liiton yhteinen ylpeyden aihe on Helsingissä toimiva Apuvälinekeskus. Miten tekstiä voi lukea äänimuodossa? Miten tehdä muistiinpanoja muuten kuin kirjoittamalla? Mitä apuvälineitä on vieraisiin kieliin tai matikkaan? Keskuksessa on laaja valikoima erilaisia lukivaikeuksisen apuvälineitä. Järjestämme pääkaupunkiseudulla apuvälineiltoja, joissa tutustutetaan myös ammattilaisia apuvälineiden käyttöön.

Valtakunnallisen liiton suojissa käynnistyi juuri nuorisojaos, Nuoret erilaiset oppijat. Toiminta on vasta käynnistymässä, mutta jo nyt meille voi ohjata nuoria, jotka ovat kiinnostuneita lukijärjestötoiminnasta nuorten näkövinkkelistä.

Ja olihan teille jo tuttu ”LukSitko”-lehti (Ei siis LukiSitko, älkää tarttuko punakynään, äidinkielenopettajat! Ihan rehellisen lukivirheen myötä lehden pysyvä nimi on LukSitko)? LukSitko-lehti tuo kaksi kertaa vuodessa postiluukusta ajankohtaisimmat oppimisvaikeuskentän kuulumiset ja runsaasti oppimisvinkkejä ja lukitarinoita.

Vinkkejä, tarinoita ja apuvälineitä esitellään ihan ”livenäkin” Erilaisen oppimisen hulluilla päivillä tiistaina 2.10 klo 11-18. Tällä kertaa aiheena on ”Taide, kulttuuri ja liikunta oppimisen tukena”. Voiko kieliä oppia laulamalla tai tanssimalla? Miten käyttää rytmiä tai sarjakuvaa oppimisen tukena? Vastauksia Hulluilla päivillä – vapaa pääsy, eikä edes tarvitse ennakkoon ilmoittautua!

Mietitäänkö yhdessä, miten jatkossa voisimme tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja ratkoa erilaisen oppijan pulmia yhdessä?

Riitta Hämäläinen, tiedottaja
Erilaisten oppijoiden liitto

Lisätiedot:
www.erilaistenoppijoidenliitto.fi (Valtakunnallinen lukijärjestö)
www.lukihero.fi (Pääkaupunkiseudun lukijärjestö)

Opiskelijatoiminnan koordinaattorin kuulumisia

Helsingin kaupungin ammatillisissa oppilaitoksissa aloittivat elokuun alussa työnsä opiskelijatoiminnan koordinaattorit. Neljän koordinaattorin ryhmä jalkautui omille työpisteilleen muutaman yhteisen koulutuspäivän jälkeen. Hesotessa ja Helpassa työskentelee kummassakin yksi koordinaattori, Heltechillä koordinaattoreita on kaksi.

Lyhyesti sanottuna opiskelijatoiminnan koordinaattorien tehtävä on tukea opiskelijoiden viihtymistä ja osallisuuden edistämistä. Koska virkanimike on uusi, työtehtävien kenttä määrittyy ja kehittyy pikkuhiljaa tarkemmin. Tarkoituksena on erityisesti olla koordinoimassa ja kehittämässä oppilaskunta- ja tutortoimintaa sekä vertaissovittelua. Myös yhteydenpito kansallisiin ja kansainvälisiin opiskelijajärjestöihin kuuluu osaksi työnkuvaamme.

Omalta osaltani töiden aloittaminen Malmilla Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa on sujunut vaivattomasti ja vastaanotto on ollut lämmin. Ensimmäinen viikko meni taloon tutustuessa ja käytännön asioita hoitaessa. Muun henkilökunnan tuki ja neuvojen antaminen on ollut äärettömän tärkeää. Kaikki koordinaattorit odottavatkin jo innolla oppilaiden tapaamista.

Tarkoituksenamme on kiertää aktiivisesti ryhmiä ja kertoa opiskelijoille siitä, kuinka he voivat omalla panoksellaan edesauttaa osallisuutta ja viihtyvyyttä. Teemme myös tiivistä yhteistyötä oppilaskunnan ohjaavien opettajien, tutor-koulutuksesta ja vertaissovittelusta vastaavien opettajien sekä tietenkin oppilaitoksen muun henkilökunnan kanssa. Vuorovaikutus ja sen lisääminen on tärkeää niin opiskelijoiden kuin koulun henkilökunnankin näkökulmasta.

Osallisuuteen ja viihtyvyyteen on mielekästä luoda matala kynnys, jotta mahdollisimman moni uskaltautuisi ja pääsisi mukaan toimintaan. Sosiaalisten taitojen ja verkostoitumisen tärkeyttä sekä ihmisen itsensä että työelämän kannalta ei koskaan voi korostaa liikaa.

Haasteita tehtävässä tulee varmasti olemaan, mutta otamme niitä mieluusti vastaan. Perehtyminen nykyisiin käytäntöihin ja niiden edelleen kehittämiseen vie oman aikansa. Mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Pitkäjänteinen työ kuitenkin usein tuottaa parasta tulosta. Opiskelijatoiminnan koordinaattorit on otettu lämmöllä oppilaitoksissa vastaan, joten tällaiselle työlle tuntuu olevan tarvetta.

Tiina Tanttu
Opiskelijatoiminnan koordinaattori
Hesote/Malmi

Oppilashuolto tukee opettajien työtä

Opetus ja kasvatus ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Hyvä niin. Oppiminen ei suju, ellei lapsella ole hyvä ja turvallinen olo. Oppilashuollosta on tullut osa koulun opetussuunnitelman mukaista arkea ja juhlaa. Oppilashuoltotyöhön osallistuminen on jokaisen koulun aikuisen oikeus ja velvollisuus.

Lisäksi kouluilla työskentelee oppilashuollon palveluiden edustajia eli koulupsykologeja, -kuraattoreja, -terveydenhoitajia ja -lääkäreitä. He tuovat oman osaamisensa yhteiseen pottiin oppilashuoltoryhmän tai muiden tapaamisten kautta. Heidän kanssaan yhdessä jaettu vaikeakin ongelma alkaa tuntua hallittavalta. Oppilashuollon palvelut on varsin hyvin resursoitu Helsingin kouluissa. Sekä psykologien, koulukuraattorien että kouluterveydenhoitajien osalta ollaan varsin lähellä valtakunnallisia virallisia ja epävirallisia suosituksia. Oppilashuollon perehdytysohjelma on varsin kattava. Tämä lisää palveluiden tasalaatuisuutta.

Opettaja pystyy omassa luokassaan mahtaviin kasvatussaavutuksiin. Toisaalta hänen on opittava tunnistamaan omat rajansa ja ennen kaikkea se, milloin on syytä tarttua oman koulun psykologia tai kuraattoria hihasta. Luokan tai oppilaan asioista voi konsultoida epävirallisesti välitunnilla tai erikseen sovittuna ajankohtana. Pääasia, että opettaja ei näännytä itseään asioilla joihin hänellä ei ole koulutusta, ja jotka eivät kuulu opettajan työnkuvaan.

Oppilashuollon ammattilainen voi selvittää miksi pikku Nico-Petteri ei opi kuten muut. Hän voi raaputtaa luokan koviksen uhmakasta pintaa ja löytää alta traumatisoituneen, herkän pienen pojan tai tytön. Kuraattorin tai psykologin kanssa jutellessaan opettaja saattaa keksiä uusia keinoja opettaa jotain tiettyä oppilasta luokassaan. Opettaja voi myös saada tukea siihen miten pärjätä sen huoltajan kanssa, joka tulee toistuvasti lankoja pitkin. Opettaja tarvitsee ihmisen jonka kanssa peilata omia ajatuksiaan ja välillä räväköitäkin ideoitaan.

Aivan täydellisessä maailmassa emme vielä elä. Opetuksen ja sosiaalityön sekä psykologian kielet eivät aina kohtaa, eikä työnjakokaan ole aina ihan selvä. Pahimmassa tapauksessa päädytään syyttelemään toisiaan. On tärkeää, että ihmiset tutustuvat toistensa työhön ja rajoituksiin jo hyvissä ajoin, mieluiten ennen ensimmäistäkään yhteistä pulmallista asiakastapausta.

Opettajat tarvitsisivat aiempaa enemmän tietoa psykologisista ilmiöistä ja oppilashuollon palveluiden väki näkemystä siitä, mikä on kulloinkin pedagogisesti viisasta.

Oppilashuollon väki on saatava kiinteäksi osaksi kouluyhteisöä. Ovathan oppilashuollon palveluiden edustajat mukana siellä, missä koulun tulevaisuutta ideoidaan, vaikkapa suunnittelupäivässä ja opettajainkokouksessa?

Vesa Nevalainen
Oppilashuollon päällikkö

Digiajan yhteisöllisyydessä piilee peruskoulun merkittävä innovaatiopotentiaali

Suomalainen koulujärjestelmä on viime aikoina ollut positiivisessa mielessä esillä lukuisilla foorumeilla, myös tässä blogissa :). Ja hyvä niin. Koulujärjestelmämme on menestystarina, joka on tuonut Suomelle monenlaista hyvää. Menestys kieltämättä hivelee myös omaa kansallista itsetuntoa. Menestyjien joukossa on aina mukava ja helppo olla. Toisaalta pikku-ukko olkapäällä muistuttaa, että monesti menestyksen tie on pitkä kivuta mutta nopea pudota.

Suomalainen unelma, peruskoulu, on myös yksi suurimmista innovaatioista, mitä Suomessa on synnytetty. Suuret, maailmoja muuttavat innovaatiot ovatkin mielenkiintoinen juttu: toisaalta ne ovat ideana erittäin yksinkertaisia, mutta samalla niiden toteuttaminen ja jopa kopioiminen tuntuu äärimmäisen vaikealta. Suomalainen unelma onkin kuin suoraan strategisen innovoinnin käsikirjasta. On luotu hieno visio uudesta, erilaisesta ja paremmasta maailmasta, jossa jokaiselle taloudelliseen tai sosiaaliseen statukseen katsomatta on haluttu tarjota ilmainen laadukas peruskoulutus. Suomalainen yhteiskunta on myös rakennettu siten, että unelma on voitu yhdessä, laajalla rintamalla työskennellen tehdä pala palalta todeksi. Suomalainen tapa toimia on ollut menestys.

Menestys voi olla tulevan menestyksen mahdollistaja, muttei tae. Harvardin yliopiston liikkeenjohdon professori Clayton M. Christensen on nostanut esiin teorian ns. disruptiivisista innovaatioista (disruptive innovations). Sen mukaan uudet menestystarinat nousevat perinteisen toimintatavan ulkopuolelta ja aluksi häiriköivät yleistä käytäntöä vastaan kunnes alkavat hiljalleen muuttaa jo vakiintunutta toimintatapaa ja parhaimmillaan luovat täysin uuden toimialan. Yhteistä tällaisille innovaatioille on, että ne tekevät jonkin asian aivan poikkeuksellisella ja ennalta-arvaamattomalla tavalla. Menestyneiden ja jo paikkansa lunastaneiden toimijoiden ongelma on, että usein ne keskittyvät innovaatiotoimintaan, jolla lähinnä ylläpidetään ja parannellaan olemassa olevaa (sustaining innovations). Tällöin hukataan kyky havaita nousevia trendejä ja luoda uutta. Moni vallassa ollut toimija onkin romahtanut ollessaan kyvytön toimimaan ketterästi ja ajattelemaan eri tavalla. Esimerkkejä ei tarvitse Suomessakaan kaukaa etsiä.

Olen nyt reilun puolentoista vuoden ajan ollut opetusviraston palkkalistoilla vetäen mediakeskuksella hanketta, jossa kehitetään yhteisöllisen median käyttöä peruskoulussa. Kiinnostavaa hankkeessa on, että siinä koulun kehittämistä lähestytään ensisijassa yhteisöllisyyden ja lasten ja nuorten osallisuuden näkökulmasta. Uudenlaisia palveluja ja toimintamalleja kehittämällä etsitään uusia näkökulmia koulun toimintaan ja ylipäänsä sen rooliin lasten ja nuorten arjessa. Millaiset palvelut voivat tukea koulun yhteisöllisen toimintatavan kehittymistä? Miten kouluyhteisön jäsenet, erityisesti lapset voivat ottaa isompaa roolia itseään koskevien palvelujen kehittämisessä? Lähtökohta on koulun perinteiselle toimintatavalle haastava, mutta uskon siinä piilevään mahdollisuuteen luoda uutta.

Digitaalinen mediakulttuuri tarjoaa niinikään mielenkiintoisen tulokulman kehittämistoimintaan, onhan se tällä hetkellä yksi voimakkaimmin maailmaa muuttavista voimista. Digikulttuuri ei kuitenkaan ole ainoastaan uutta teknologiaa vaan erityisesti toimintakulttuuria, joka nivoo yhteen uudet työkalut ja uudenlaisen tavan toimia ja tehdä asioita yhdessä. Tämän päivän peruskoulua tarkastellessa koulun, yhteisöllisen toiminnan ja mediakulttuurin suhdetta on kuitenkin vaikea kuvailla menestystarinaksi. Uudet palvelut ja toimintamallit eivät tahdo löytää tietään koulun arkeen. Tämä on paradoksaalista tilanteessa, jossa suomalainen koulu on muutoin nousemassa kansalliseksi vientituotteeksi. 

Suomalaista unelmaa ja tulevaisuuden menestystekijöitä on tullut pohdittua useaan otteeseen. On selvää, että yhteisöllisellä, uutta teknologiaa hyödyntävällä viitekehyksellä tulee olemaan entistä suurempi merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa. Tämä synnyttää poikkeuksellisia näkymiä myös koulun olemassaoloon ja merkitykseen lasten ja nuorten arjessa. Syntyy uusia palveluja ja uutta toimintaa lasten ja nuorten oppimisen sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi. Toistaiseksi pintaa on hädin tuskin raapaistu.

Tuleva menestystarina on haaste. Lopulta kysymykseksi muodostuukin, pystytäänkö kaiken saavutetun keskellä ajattelemaan uudella tavalla. Väitän, että menestys riippuu Christensenin oppien mukaisesti kyvystä haastaa vallitsevia käytänteitä ja etsiä rohkeasti uusia näkökulmia koulun kehittämiseen. Suomella on ainakin paraatipaikka näyttää maailmalle esimerkkiä.

”Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään.” 
– Andre Gide

Teemu Ruohonen

Yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -hanke

Mediakeskus
http://yhteisollinenkoulu.posterous.com