Alppilan lukio on aktiivisesti mukana Stadin eKampuksen kehittämisessä

Opetushallituksen asiantuntijat vierailivat Alppilassa 16.4.2014

Viitisentoista Opetushallituksen edustajaa vietti huhtikuisen keskiviikkoaamupäivän tutustumalla Stadin eKampuksen toimintaan ja ilmiöjakson toteutukseen Alppilan lukiossa. Vierailulla keskityttiin erityisesti Stadin eKampuksen kehittämiseen Helsingin toisen asteen koulutuksessa ja tietoteknologian käyttöön opetuksessa.

Tilaisuudessa Stadin eKampuksen kehittämispäällikkö Pasi Silander kertoi Stadin eKampuksen kehittämisen tavoitteista, sen organisoinnista sekä kehittämistyön tuloksista, joita on osittain tuotettu myös Opetushallituksen rahoituksella. Opetushallituksen asiantuntijat olivat erityisen kiinnostuneita koulutuksen digitalisaatiosta, ilmiöpohjaisesta oppimisesta sekä pedagogisen johtamisen kehittämisestä Helsingissä.

Oppimateriaalin rooli on muuttumassa

Ylioppilaskokeiden sähköistymisen todettiin tuovan muutospaineita lukiokoulutukseen, sisältä käsin. Pelkkä kirjoitustavan muuttaminen sähköiseksi ei riitä, vaan tarvitaan myös pedagogisen toimintakulttuurin muuttumista, mikä heijastuu opetusmenetelmiin ja viime kädessä myös käytettyihin oppimateriaaleihin. Sähköiseen ympäristöön siirtyvien oppimateriaalien motivoivuus herättikin pohdintaa vierailijaryhmässä.

Oppikirjan siirtäminen tabletille ei varsinaisesti tuota lisäarvoa tai motivaatiota oppimisen kannalta. Nimenomaan verkkopedagogiikkaan soveltuvan uusimuotoisen oppimateriaalin tärkeys oli havaittu Alppilan lukion opettajien keskuudessa: painetun kirjan kanssa identtinen digikirja jää opiskelijoilta lukematta. Haussa on siis uusimuotoista sähköistä oppimateriaalia, joka tukee oppijan omaa ajattelua ja toiminnallisuutta. Oppimateriaalin rooli on muuttumassa ja siksi kirja ei olekaan enää mielekäs metafora sähköiselle oppimateriaalille. Jotain muuta tarvitaan.

Minäkö yliopistoon? -opintojakso

Alppilan lukion rehtori Jouni Rasa esitteli vieraille Alppilan lukiota ja Alppilan aktiiviset kehittäjä-opettajat kertoivat ja demonstroivat miten tietoteknologiaa ja mobiililaitteitta hyödynnetään lukiossa oppimisen arjessa. Alppilan lukion opettajat ovat aktiivisesti kehittäneet tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä sekä verkko-oppimista. Opinto-ohjaaja Riina Sandeberg kertoi kaikille kaupungin lukioille yhteisestä, ilmiöpohjaisesta Minäkö yliopistoon? -opintojaksosta, joka toteutetaan Helsingin yliopiston kanssa yhdessä. Opintojaksolla hyödynnetään muun muassa mobiilioppimista, Mopo-mobiiliportfoliota ja tutustutaan yliopistojen käyttämään Moodle-oppimisympäristöön. Opintojakso on tarkoitus vakiinnuttaa osaksi Stadin eKampuksen toimintaa.

Alppila_vierailijat

Rehtori Jouni Rasa (oikealla) esitteli Alppilan lukiota.

 

 

 

 

 

 

Vierailijoiden tutustumiskäynti huipentui Alppilan lukiossa toteutettujen ilmiöpohjaisten opintokokonaisuuksien esittelyyn ja kierrokseen luokissa. Vieraat pääsivät näkemään, miltä oppiminen tietotekniikan avulla näyttää kielten, maantieteen ja kemian tunneilla. Oppilaiden paneutuminen tehtäviin ja innostunut mutta rauhallinen ilmapiiri herättivät vieraissa sekä ihailua että lisää oivaltavia kysymyksiä.

Tiivis yhteistyö on onnistuneen toiminnan avain 

Tutustumiskäynnin päätteeksi rehtorit Helena Helenius-Lamminparras (Kallion lukio) ja Pirkko Majakangas (Helsingin kuvataidelukio) avasivat vieraille Helsingin lukioiden kampustoiminnan ja kampusyhteistyön perusteita. Puhujat korostivat, että onnistuneen toiminnan avain löytyy tiiviistä yhteistyöstä sekä eri lukioiden rehtoreiden että opettajien kesken – näin tieto- ja viestintäteknologian tuomat uudistukset hyödyttävät kaikkia.

Eerika_Kokkonen_pienempi

 

Eerika Kokkonen
projektiassistentti
Helsingin opetusvirasto
nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja

 

 

 

 

Alppilan lukion www-sivut

***

Mikä on Stadin eKampus?

Stadin eKampus -toiminnalla kehitetään digitalisaatiota ja innovatiivista pedagogista toimintakulttuuria Helsingin kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa (toisen asteen koulutus). Kehittämisellä pyritään varmistamaan, että koulutuksella vastataan tietoyhteiskunnan ja työelämän muutoksiin.

Stadin eKampus on Helsinkiin rakentuva uusi ja innovatiivinen toisen asteen virtuaalioppilaitos, joka toimii kaikissa kaupungin lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Se tuo uusia ja joustavia opiskeluvaihtoehtoja lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville.

Lukioissa ajankohtaista on valmistautuminen sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja ilmiöpohjainen opiskelu. Sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistaudutaan ePortfolion, eKoe-laboratorioiden, video-opetuksen ja sähköisen oppimisen kehittämisellä. Ilmiöpohjainen oppiminen antaa entistä paremmat valmiudet jatko-opiskeluun ja työelämään.

Stadin eKampus on osa Helsingin kaupungin opetusviraston nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan toimintaa. Kehittämisessä ovat mukana kaupungin lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opettajat, rehtorit ja opiskelijat. Kehittäminen pohjautuu opiskelijalähtöiseen ajatteluun, pedagogiseen toimivuuteen ja tietoteknologian hyödyntämiseen.

Ilmiöpohjainen jakso kannustaa uudenlaiseen ajatteluun ja toimintaan

On maanantai-iltapäivä ja lukiomme viidennen jakson ensimmäinen päivä. Pimennysverhot on vedetty juhlasalin korkeiden ikkunoiden eteen ja salissa vallitsee syvä hiljaisuus. Olemme juuri nähneet American Vagabond -dokumenttielokuvan ja kuuntelemme panelistien ajatuksia dokumentista sekä vähemmistöjä edustavien nuorten asemasta Suomessa sekä Yhdysvalloissa. Panelisteina ovat elokuvan ohjaaja, professori Susanna Helke, dosentti Annamari Vänskä, dragshow-artisti Mega-Paula, dosentti Juhani E. Lehto, FT Anna Moring sekä YTM Lotte Heikkinen.

Tylyn (Etu-Töölön lukio) alumnien järjestämä ilmiöpohjaisen jakson aloitusiltapäivä on varmasti koskettanut kaikkia paikalle tulleita. Vierailijat ovatkin yksi viidennen eli ilmiöpohjaisen jakson kantavia voimia. Vierailijat tuovat erilaisia näkökulmia ja asiantuntijuutta jakson ilmiöihin. Jakson ilmiöistä kaksi, elokuva ja sukupuolisuus konkretisoituvat oivallisesti alumnien tapahtumassa.

Jakson ilmiöt: elokuva, sukupuolisuus ja energia

Etu-Töölön lukiossa on parhaillaan menossa ilmiöpohjainen jakso toista kertaa. Ilmiöpohjaisen jakson ideat olivat olleet mielessä jo kauan, mutta varsinaisesta toteutuksesta päätettiin keväällä 2012. Vuoden ajan opettajat kouluttautuivat ja pohtivat ilmiöjakson rakentumista ja uudenlaista arviointia. Keväällä 2013 oli ensimmäisen ilmiöjakson aika, jolloin yksi keskeisimmistä ilmiöistä oli keskiaika. Täksi kevääksi ilmiöiksi valittiin oppilaskunnan ehdotuksesta elokuva, opiskelijahuoltoryhmän ehdotuksesta sukupuolisuus ja opettajakunnan ehdotuksesta energia.

Blogikuva1_Tyly

Viime vuoden ilmiöpohjaisen oppimisen jaksolla teemana oli keskiaika. Kuva Robin Hood-musikaalista.

Tylyn alumien järjestämä tapahtuma on oivallinen esimerkki siitä, millaista ilmiöjaksolla opiskelu voi olla: kuullaan asiantuntijoita, keskustellaan yhdessä, katsotaan ja tutkitaan esimerkkejä, pohditaan yhdessä ilmiöitä ja järjestetään tapahtumia yhdessä yhteistyöverkoston kanssa. Ilmiöjakson taustalla onkin ajatus siitä, että koulu ei voi olla suljettu yhteisö. Opettajat järjestävät jakson kursseille vierailuita ja kutsuvat vieraita kursseille. Myös huoltajilta kysyttiin, onko heillä ilmiöihin liittyvää asiantuntijuutta ja halua jakaa tietotaitoaan opiskelijoidemme kanssa. Wilmaan tulikin ilahduttavasti viestejä huoltajilta, jotka halusivat olla mukana jakamassa asiantuntijuuttaan.

Vierailut ja vierailijat eivät toki ole ainoa asia, jota jaksossa mietitään. Jaksoa varten pohdimme kriittisesti omaa toimintaamme: miksi teemme tiettyjä asioita, miksi koulun rakenteet ovat tietynlaisia. Onko toiminnalle järkevä peruste vielä nyky-yhteiskunnassakin, ovatko ne arvokkaita, vaalittavia asioita vai missä kohdin me voimme muuttua tullaksemme lähemmäksi nykynuoren elämää?

Ei koeviikkoa, painotus tekemisessä

Ilmiöpohjaisessa jaksossa ei olekaan koeviikkoa, vaan painotus on opiskelijoiden tekemisessä koko jakson ajan. Koulupäivää haluttiin rauhoittaa, luoda aikaa työnteolle ja saada mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn pidentämällä tunteja ja siten vähentämällä oppiaineiden määrää päivän aikana. Tästä tulikin opiskelijoilta hyvää palautetta viime vuoden jakson lopussa.

Jakson aikana opiskelevat tekevät erilaisia töitä ja projekteja, jotka huomioidaan kurssin arvioinnissa. ”Opin paljon eri projektien kautta ja oli kyllä tosi mukava jakso. Numerotkin nousivat”, kommentoi eräs opiskelija palautteessaan edellisen vuoden jaksoa. Tunneilla pyritäänkin siihen, että opiskelijat oppisivat myös työelämän taitoja ja tieto- ja viestintäteknologian käyttöä. Toki opiskelijalle voi olla raskasta, että opiskelutapa saattaa muuttua paljonkin totutusta. Enää ei selviä sillä, että lukee vain koeviikolla koetta varten. Nyt on tehtävä työtä eli opiskeltava koko jakson ajan, kuten opiskelija asian palautteessa muotoilee: ”Piti pysyä ajan tasalla koko ajan, eikä vain lopussa himo tsemppausta.”  Toisaalta tämä koettiin myös reiluksi tavaksi arvioida ja mahdollisuudeksi näyttää erilaista osaamista pitkin jaksoa, vaikkakin osa opiskelijoista koki sen työteliääksi tavaksi suorittaa kurssi. ”Kaikki arvioitiin, todella hieno systeemi, antaa paremman kuvan mitä osaa”, kommentoi opiskelija palautteessaan.

Väistämättä mieleeni tulee humoristinen sarjakuva, jossa mies istuu ulkona pöydän takana. Hänen edessään on rivissä lintu, apina, pingviini, elefantti, akvaariossa kala, merileijona ja koira. Eläinten takana on puu ja pöydän takana oleva mies toteaa: ”For a fair selection everybody has to take the same exam: please climb that tree.” Vaikka sarjakuvaa voikin kritisoida, laittaa sen kärki silti miettimään, millaisia taitoja me tahdomme arvostaa ja palkita yhteiskunnassamme. Jos tekemällä projekteja ja siten ottamalla vastuuta omasta opiskelustaan oppii, eikö silloin tälläkin tavalla opittujen tietojen pitäisi löytyä ylioppilaskirjoituksissa aivojen muistilokeroista?

Tämän vuoden ilmiöjaksoa on mennyt vasta muutama päivä ja olen ollut keskustelemassa jo useamman eri alan asiantuntijan kanssa koulumme tiloissa. Mikä onkaan virkistävämpää kuin mielenkiintoiset keskustelut opiskelijoiden, kollegoiden ja asiantuntijoiden kanssa!

Blogikuva2_Tyly

Keskiaikaisen linnan rakennusta keväällä 2013

Pidämme ilmiöjaksosta blogia Tylyn ilmiöitä, jonne pyrimme päivittämään tunnelmapaloja ja joitakin tapahtumia eri kursseiltamme. Lisäksi päivitämme Facebook-sivustoamme, jota pääsee lukemaan rekisteröitymättä Facebookiin osoitteessa https://www.facebook.com/etutoolonlukio. Toivottavasti näitä lukemalla muutkin pääsevät edes hieman osalliseksi ilmiöpohjaisen jakson tapahtumiin ja kokemaan tämä vuoden ilmiöitämme.

Saila Linkopuu                                                                                                              apulaisrehtori                                                                                                                  Etu-Töölön lukio

Kuvat: Tylyn ilmiöitä

Digiajan yhteisöllisyydessä piilee peruskoulun merkittävä innovaatiopotentiaali

Suomalainen koulujärjestelmä on viime aikoina ollut positiivisessa mielessä esillä lukuisilla foorumeilla, myös tässä blogissa :). Ja hyvä niin. Koulujärjestelmämme on menestystarina, joka on tuonut Suomelle monenlaista hyvää. Menestys kieltämättä hivelee myös omaa kansallista itsetuntoa. Menestyjien joukossa on aina mukava ja helppo olla. Toisaalta pikku-ukko olkapäällä muistuttaa, että monesti menestyksen tie on pitkä kivuta mutta nopea pudota.

Suomalainen unelma, peruskoulu, on myös yksi suurimmista innovaatioista, mitä Suomessa on synnytetty. Suuret, maailmoja muuttavat innovaatiot ovatkin mielenkiintoinen juttu: toisaalta ne ovat ideana erittäin yksinkertaisia, mutta samalla niiden toteuttaminen ja jopa kopioiminen tuntuu äärimmäisen vaikealta. Suomalainen unelma onkin kuin suoraan strategisen innovoinnin käsikirjasta. On luotu hieno visio uudesta, erilaisesta ja paremmasta maailmasta, jossa jokaiselle taloudelliseen tai sosiaaliseen statukseen katsomatta on haluttu tarjota ilmainen laadukas peruskoulutus. Suomalainen yhteiskunta on myös rakennettu siten, että unelma on voitu yhdessä, laajalla rintamalla työskennellen tehdä pala palalta todeksi. Suomalainen tapa toimia on ollut menestys.

Menestys voi olla tulevan menestyksen mahdollistaja, muttei tae. Harvardin yliopiston liikkeenjohdon professori Clayton M. Christensen on nostanut esiin teorian ns. disruptiivisista innovaatioista (disruptive innovations). Sen mukaan uudet menestystarinat nousevat perinteisen toimintatavan ulkopuolelta ja aluksi häiriköivät yleistä käytäntöä vastaan kunnes alkavat hiljalleen muuttaa jo vakiintunutta toimintatapaa ja parhaimmillaan luovat täysin uuden toimialan. Yhteistä tällaisille innovaatioille on, että ne tekevät jonkin asian aivan poikkeuksellisella ja ennalta-arvaamattomalla tavalla. Menestyneiden ja jo paikkansa lunastaneiden toimijoiden ongelma on, että usein ne keskittyvät innovaatiotoimintaan, jolla lähinnä ylläpidetään ja parannellaan olemassa olevaa (sustaining innovations). Tällöin hukataan kyky havaita nousevia trendejä ja luoda uutta. Moni vallassa ollut toimija onkin romahtanut ollessaan kyvytön toimimaan ketterästi ja ajattelemaan eri tavalla. Esimerkkejä ei tarvitse Suomessakaan kaukaa etsiä.

Olen nyt reilun puolentoista vuoden ajan ollut opetusviraston palkkalistoilla vetäen mediakeskuksella hanketta, jossa kehitetään yhteisöllisen median käyttöä peruskoulussa. Kiinnostavaa hankkeessa on, että siinä koulun kehittämistä lähestytään ensisijassa yhteisöllisyyden ja lasten ja nuorten osallisuuden näkökulmasta. Uudenlaisia palveluja ja toimintamalleja kehittämällä etsitään uusia näkökulmia koulun toimintaan ja ylipäänsä sen rooliin lasten ja nuorten arjessa. Millaiset palvelut voivat tukea koulun yhteisöllisen toimintatavan kehittymistä? Miten kouluyhteisön jäsenet, erityisesti lapset voivat ottaa isompaa roolia itseään koskevien palvelujen kehittämisessä? Lähtökohta on koulun perinteiselle toimintatavalle haastava, mutta uskon siinä piilevään mahdollisuuteen luoda uutta.

Digitaalinen mediakulttuuri tarjoaa niinikään mielenkiintoisen tulokulman kehittämistoimintaan, onhan se tällä hetkellä yksi voimakkaimmin maailmaa muuttavista voimista. Digikulttuuri ei kuitenkaan ole ainoastaan uutta teknologiaa vaan erityisesti toimintakulttuuria, joka nivoo yhteen uudet työkalut ja uudenlaisen tavan toimia ja tehdä asioita yhdessä. Tämän päivän peruskoulua tarkastellessa koulun, yhteisöllisen toiminnan ja mediakulttuurin suhdetta on kuitenkin vaikea kuvailla menestystarinaksi. Uudet palvelut ja toimintamallit eivät tahdo löytää tietään koulun arkeen. Tämä on paradoksaalista tilanteessa, jossa suomalainen koulu on muutoin nousemassa kansalliseksi vientituotteeksi. 

Suomalaista unelmaa ja tulevaisuuden menestystekijöitä on tullut pohdittua useaan otteeseen. On selvää, että yhteisöllisellä, uutta teknologiaa hyödyntävällä viitekehyksellä tulee olemaan entistä suurempi merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa. Tämä synnyttää poikkeuksellisia näkymiä myös koulun olemassaoloon ja merkitykseen lasten ja nuorten arjessa. Syntyy uusia palveluja ja uutta toimintaa lasten ja nuorten oppimisen sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi. Toistaiseksi pintaa on hädin tuskin raapaistu.

Tuleva menestystarina on haaste. Lopulta kysymykseksi muodostuukin, pystytäänkö kaiken saavutetun keskellä ajattelemaan uudella tavalla. Väitän, että menestys riippuu Christensenin oppien mukaisesti kyvystä haastaa vallitsevia käytänteitä ja etsiä rohkeasti uusia näkökulmia koulun kehittämiseen. Suomella on ainakin paraatipaikka näyttää maailmalle esimerkkiä.

”Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään.” 
– Andre Gide

Teemu Ruohonen

Yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -hanke

Mediakeskus
http://yhteisollinenkoulu.posterous.com