Kokemuksia työelämään tutustumisesta

Nuorten siirtyminen työelämään, koulun ja työuran yhteen sovittaminen ja nuorten työelämätaidot ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Nuorten sujuvaa siirtymistä työelämään on edistetty muun muassa kampanjoinnilla ja koulutusta sekä tukijärjestelmää kehittämällä.

Nuorten työelämätaitojen kehittyminen alkaa jo ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Suurella osalla oppilaista ensikosketus työelämään tapahtuu yläkoulussa työelämään tutustumisen aikana. Työelämään tutustumisjakso eli TET suoritetaan Helsingissä 8.-9.-luokalla sekä 10. -luokalla. Harjoittelujaksot sijoittuvat koko lukuvuodelle.

Opetusviraston blogissa vierailevat tällä kertaa Torpparinmäen peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Kautto ja Villiina Puustelli. He kirjoittavat omista tammikuussa 2013 suoritetuista TET-jaksoistaan.

 

TETissä helsinkiläisellä radioasemalla

Olin tetissä viikon radiossa. Pääsin tutustumaan paljon erilaisiin radiotyön muotoihin, ja opin paljon. Sain monia erilaisia tehtäviä; tein tietokilpailukysymyksiä ja kilpailijatutkimusta, järjestelin kaappeja, etsin musiikkia netistä jne. Yhtenä päivänä pääsin kuuntelemaan ja katsomaan suoraa radiolähetystä. Se oli hauskaa ja sain paljon vastauksia kysymyksiin, mitkä mietityttivät minua.

Kuten sanoin, opin viikon aikana todella paljon. En olisi uskonut että radion tekemiseen tarvitaan niin monta eri ammattia ja ihmistä. Jokaiselle osa-alueelle oli omat työntekijänsä. Opin myös paljon tekniikan juttuja. Kaikki ihmiset olivat todella mukavia minulle ja auttoivat, vaikka heillä oli omia kiireitäkin. Muutenkin toimistolla oli rento ja hyvä tunnelma.

Työtehtäväni olivat sisäänsä aika helppoja, mutta haastavaa oli se, että piti olla koko ajan vähän omatoiminen, kun ei kuitenkaan koko ajan viitsinyt häiritä muita ja kysyä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Pärjäsin kuitenkin mielestäni ihan hyvin, eikä hetkiä, jolloin ei olisi ollut mitään tekemistä, tullut melkeinpä yhtään.

Kiinnostuin TET:n aikana todella paljon radiotyöstä, ja voisin hyvinkin nähdä itseni siinä työssä tulevaisuudessa. Työ vaikutti oikeasti hauskalta, vaikka tietenkin jokaisessa työssä on miinuksensa. Vaikka ihmisillä oli kiire, jaksettiin silti vitsailla ja nauraa. Ainoa miinus tetissä oli pitkä työmatka, mutta se ei haitannut ollenkaan, koska muuten siellä oli niin hauskaa!

Sara Kautto, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

 

TET-harjoitteluni kahvilassa

Olin tutustumassa työelämään Olympiaterminaalin Robert’s Coffeessa. Työtehtäviinsä kuului esimerkiksi astioiden blokkausta pöydistä, pöytien pyyhkimistä, lattian pesua, erilaista siivoamista ja joidenkin ruoka-annoksien tekoa.

Opin esimerkiksi käyttämään ravintoloissa olevia tiskikoneita, pesemään lattioita ja tekemään ruoka-annoksia. Opin muitakin asioita, kuten olemaan todella omatoiminen. Oli kivaa, kun minulle annettiin tehtäväksi esimerkiksi pestä keittiön takalattia joka päivä samaan aikaan ja tein sen ilman muistutusta, jolloin työnantaja näki, että olin omatoiminen.

Haastavaa oli se, että välillä ei ollut mitään tekemistä. Olin töissä kymmenestä aamulla neljään iltapäivällä, ja jos tuli sellaisia hetkiä, jolloin tekemistä ei ollut, tuntui aika kulkevan todella hitaasti. Muuten työssä ei ollut mitään erityisen vaikeaa tai haastavaa.

Työssä positiivista oli, kun joskus asiakkaat alkoivat juttelemaan tai sanoivat ystävällisesti “kiitos”, kun tulin putsaamaan pöytää. Ihmisten ystävällisyys piristi päivää todella hyvin.

Villiina Puustelli, Torpparinmäen peruskoulu, 9. lk

Mainokset

Yläkoulut pohtimassa monikulttuurisuutta

Helsinkiläinen opiskelijakunta kasvaa suomalaisittain ainutlaatuisessa ympäristössä. Nuoret kohtaavat monikulttuurisuutta pienestä pitäen, mutta tämä ei ole poistanut siihen liittyviä kysymyksiä muun muassa identiteetistä, monikulttuurisuudesta ja suomalaisuudesta. Nämä jäävät usein käsittelemättä, vaikka nuoret kaipaavat rehellistä ja avointa keskustelua näistä aiheista. Helsingin yläkouluja parhaillaan kiertävät Walter ry:n KYTKE-työpajat antavat heille juuri sitä.

Walter1

Valtakunnallisia KYTKE-projektin työpajoja vetävät monikulttuuriset suomalaiset urheilijat nostavat nuorten omat ajatukset ja mielipiteet keskiöön, rohkaisten nuoria tuomaan käsityksiään avoimesti julki. Aiheet linkittyvät moneen koulumaailmassa olevaan kysymykseen, kuten kiusaamiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja erilaisuuteen. Lopputuloksena avarakatseisuus lisääntyy kun nuoret pohtivat kuinka he kohtaavat toisiaan.

Syrjintä on yksi vaikeista teemoista joita työpajoissa käsitellään. Samalla tulee käsiteltyä siihen kuuluvaa rasismia. Se mielletään usein asiana joka tulee vain enemmistöltä vähemmistölle, mutta tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Rasismia esiintyy monesti myös suurten vähemmistöryhmien välillä. Myös enemmistö voi kokea syrjintää, esimerkiksi jos kaikki negatiivinen palaute vähemmistölle leimataan rasismiksi. Pienillä paikkakunnilla tämä ei usein ole ilmeistä vähemmistön pienen määrän takia.

Vähemmistöryhmien suuremmassa määrässä on myös paljon hyviä puolia. Syrjäytyminen on vähäisempää, sillä tarjolla on laajempi tukiverkko jonka kanssa purkaa kokemuksiaan. Yksin ei tarvitse olla. Moninaisessa ympäristössä kasvaneiden nuorten pohdinta on, vaikkakin keskeneräistä, syvemmällä tasolla kuin monella muilla. Erilaisuutta pidetään normina, mutta siihen ei välttämättä osata suhtautua. Siinä piileekin syrjinnän ja kiusaamisen välisen yhteyden ydin.

Walter2

Nuorten ennakkoluulot nousevat esille KYTKE-työpajoissa ja vetäjät kysyvätkin nuorilta mistä ne syntyvät? Helsingin nuorten yleisin vastaus ei poikkea muusta Suomesta – kotoa ja vanhemmilta. Nuoret poimivat kotoa vanhempien ajattelemattomasti ilmaisemia aatteita ja ottavat ne omikseen. Pohdinnan puutteen takia he monesti tekevät vanhempiaan rajumpia yleistyksiä, eivätkä pohdi sanojensa vaikutusta muihin.

Walter ry pyrkii edistämään edustamiaan arvoja kaikissa työpajoissaan, jotta juuri ilmaisujen kohde olisi päällimmäisenä mielessä kun häneen viitataan. Näitä ovat toisen kunnioittaminen, ymmärtäminen, välittäminen ja vastuun ottaminen. Tunnin mittaiset koulutyöpajat eivät hyvistä tuloksistaan huolimatta pysty ihmeisiin ja monelle nuorelle jää jatkokysymyksiä. Tätä varten Walter ry:llä päivystetään yleistä puhelinta kolmesti viikossa (ti-to, klo 14-19) numerossa 04 04 85 85 55. Puhelimeen voivat soittaa myös vanhemmat ja opettajat täysin nimettömästi.

Työpajat jatkuvat vilkkaasti Helsingissä ja ympäri Suomea kevätkaudella ja koulut tekevät jo varauksia syksyä silmällä pitäen. Samoja teemoja pohditaan myös vanhempainilloissa, joihin toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan haastamaan omia ennakkoluulojaan. Sitä ennen Walter ry:n KYTKE-projektiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.walter.fi/KYTKE

Teksti ja kuvat: Walter ry

Mediakasvatus ja monilukutaito – käsitteiden pohdintaa

Moni opettaja saattaa säikähtää tulossa olevaa uuttaa oppimisen käsitettä monilukutaito. Mutta mitä se oikein onkaan?

Ennen lukutaidolla tarkoitettiin kirjoitetun tekstin tuottamisen ja tulkinnan taitoa. Medioituvan maailman ”tekstit” ovat kuitenkin usein muutakin kuin kirjoitettua tekstiä. Ne ovat kuvia, ääniä, esityksiä, puheenvuoroja, draamaa, kehonkieltä jne. Välitettävä tieto on sanallista, visuaalista, auditiivista, numeerista, kinesteettistä tai näiden yhdistelmiä.

Ymmärrän niin, että monilukutaidolla pyritään laaja-alaisuuteen. Sillä haetaan kulttuurista lukutaitoa. Ennen puhuttiin yleissivistyksestä. Myös yleissivistys kattoi kirjoittamisen, lukemisen, sekä kulttuurin tuntemisen ja tuottamisen laajat taidot. Yleissivistys lieneekin monilukutaidon ehkäpä osuvin vastine. Monilukutaito tavoitteena tähtää taitoihin, joiden avulla sirpaleista maailmaa voidaan lähestyä hallittavina ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina. Tulkinta ja ymmärtäminen ovat sen avainlauseita. Jokainen opettaja voi lähestyä monilukutaitoa oman oppiaineensa näkökulmasta.

On monilukutaitoa kasvattavaa, jos ruotsin tunnilla käsitellään Huvudstadsbladetin artikkelia ja pohditaan miksi Suomessa on ruotsinkielisiä lehtiä, tai jos historiaan eläydytään mikrohistorian keinoin, tai jos taideopetuksessa käsitellään tunteita voimauttavan valokuvan avulla.

Pintaliitely median kuva- ja informaatiotulvassa ei tuo mukanaan monilukutaitoa. Monilukutaidolla pyritään syventämään ja laajentamaan oppijan ymmärrystä maailmasta.

Mitä sitten on mediakasvatus? Ymmärrän mediakasvatuksen yhdeksi monilukutaidon alakäsitteeksi. Sitä on tarkasteltu kasvatuksen ja median suhteena. Tällöin media on jäsennelty joko oppimisen välineeksi tai kohteeksi. Kun media on väline, sen tulisi toimia kuin kynä. Filosofisesti ajatellen kynä on näin ollen myös media. Medialla luodaan ja tuotetaan sisältöjä. Medialla pyritään saavuttamaan ymmärrystä ja ilmaisemaan omia tunteita, ajatuksia ja näkemyksiä. Samalla omaksutaan tietoa käsiteltävistä asioista. Sen tähden mediakasvatus sopii hyvin kokonaisuuksia tarkastelevaan ilmiöpohjaiseen opetukseen.

Kun media on itsessään kohde ja tutkittava ilmiö voidaan tarkastella seuraavia asioita: Miten tieto välittyy? Millaista maailmankuvaa media tarjoaa? Onko uutinen totta? Miten journalismi ja demokratia nivoutuvat yhteen? Onko media moniäänistä? Kuka käyttää valtaa ja kenen ovat tekijänoikeudet. Mikä on julkista, mikä yksityistä? Toteutuvatko eettiset periaatteet? Myös tämä on monilukutaitoa. Yksinkertaisin kiteytys monilukutaidosta tuli kollegalta: ”Se on kykyä erottaa lasku huijausviestistä!”

Pirjo Sinko kirjoittaa Opetushallituksen blogissa: ”Lukutaito ei siis lokeroidu vain äidinkielen opetukseen, vaan se on laaja-alaista, koko koulun, siis kaikkien oppiaineiden ja tiedonalojen yhteisvastuualuetta. Siksi opetussuunnitelmauudistuksessa monilukutaito määritellään kaikkia oppiaineita koskevaksi tavoitteeksi”.

Monilukutaito muodostuu lopulta sellaiseksi, miksi me koulumaailmassa työskentelevät sen rakennamme. Toivon että monilukutaito tähtää maailman ymmärtämiseen ja monilukutaitoa rakentaa omalta osaltaan jokainen hyvä pedagogi.

Opetusviraston mediakeskuksen studiot tarjoavat opettajille mediakasvatukseen tähtääviä koulutuksia, kehittämisverkoston ja tukea koulujen omille musiikki- ja mediaprojekteille.

Anne Seppänen                                                                                                erityissuunnittelija                                                                                                           Studiot, Mediakeskus

Kuudesluokkalaisesta yläkoululaiseksi

”Kyllä ne ovat jo tarpeeksi isoja”, sanoi Nalle Puh.

 ”Eivät ne ole isoja, ne vain näyttävät isoilta”, Nasu vastasi.

Paljon tapahtuu kuudesluokkalaisen elämässä seuraavan puolen vuoden aikana. Moni asia muuttuu. Onhan tätä jo odotettukin – jos oppilailta kysytään. Halu päästä osaksi yläkoululaisen arkea on suuri.

Siirtyminen tutusta alakoulusta yläkouluun on monesta jännittävää ja oppilaiden mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä:

  • Miltä arki uudessa kouluyhteisössä oikeasti tuntuu?
  • Miten opin uusien luokkakavereiden ja opettajien nimet?
  • Osaanko tulkita lukujärjestystä?
  • Löydänkö kavereita?
  • Hyväksytäänkö minut tällaisena kuin olen?

Aika isoja kysymyksiä pienelle ihmiselle. Näitä kysymyksiä käsitellään yläasteiden järjestämissä tutustumispäivissä ja uudestaan syksyllä koulutyön käynnistyessä. Kotona on myös hyvä pysähtyä ja kuulostella nuoren tunnelmia.

7-luokka_2012_082BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Yläkouluissa tärkeä nivelvaiheyhteistyö käynnistyy aina heti syksyllä.On järjestetty tutustumispäiviä, vanhempainiltoja ja infotilaisuuksia. Yläasteella oppilaiden tukena on iso ammattilaisten joukko: oma luokanohjaaja, joukko aineenopettajia, oppilashuoltohenkilöstö ja tukioppilaat.

Tukioppilaat ovat monessa koulussa tärkeässä roolissa; he kulkevat rinnalla, toimivat positiivisena esimerkkinä ja kuuntelevana korvana. Pidämme yläkoulussa tärkeänä sitä, että jokainen oppilas voi tulla rauhallisin mielin kouluun ja että oma paikka kouluyhteisössä löytyisi. Ihan jokaisella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin.

Yläkoululaisen roolin omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, joka etenee askel askeleelta. Vapaus, kuten myös oma vastuu, kasvaa merkittävästi. Vastuunottamista joutuu harjoittelemaan ja siinä tarvitaan aikuisten ohjausta ja tukea.

Yläkoulun yhtenä tavoitteena on tukea oppilaan itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kehittymistä niin, että päättövaiheessa, 9.luokalla, jokainen olisi valmis hakeutumaan toiselle asteelle; lukioon tai ammatillisiin opintoihin.

Puistola_2013_148_BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Mihin nyt voisi vielä kuudennen luokan keväällä kiinnittää huomiota?

Oppilaanohjauksen näkökulmasta tärkeimmäksi nostaisin oppimaan oppimisen taidot.  Olisi hyvä selvittää, mikä on itselle ominaisin oppimistyyli ja vahvistaa sitä. Hyötyä voi olla myös keskittymiskykyä lisäävistä harjoituksista ja siitä, että omaksuu säännöllisen rutiinin liittyen läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.

Kun näitä taitoja hallitsee jo valmiiksi, on yläasteella helpompi omaksua uusia oppiaineita ja laajempia oppisisältöjä ja koealueita. Tutkimusten mukaan oppimiseen vaikuttaa suuresti myös oma asenne ja motivaatio. Haluan nostaa tässä esille sisäisen yrittäjyyden käsitteen. Sisäinen yrittäjyys voidaan määritellä monin eri tavoin. Se on esimerkiksi halua oppia uutta, omatoimisuutta ja sitä, että luottaa omiin kykyihin!

Suomen Vanhempainliiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotisivuilta löytyy paljon hyviä artikkeleita, joista voi saada tukea ja näkökulmia uuteen rooliin yläkoululaisen nuoren vanhempana.

Heti yläasteen alussa kannattaa rohkeasti tulla mukaan koulun toimintaan ja verkottua muiden vanhempien kanssa. Yhdessä on helpompi miettiä murrosiän solmukohtia ja tätä uutta siirtymävaihetta. Kokemuksesta voin sanoa, että koti ja koulu voivat hyvällä yhteistyöllä vaikuttaa nuorten kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin.

Jokainen löytää varmasti tulevana syksynä oman paikkansa uudessa koulussa. Toivon teille oppilaille ja vanhemmille positiivisia ajatuksia tulevaan muutokseen.

7-luokka_2012_075BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Muumipeikko: ”Jospa täällä olisi edes yksi ainoa olento, jonka tuntisin ennestään. Joku joka ei olisi salaperäinen vaan aivan tavallinen. Joku joka myös olisi sattunut heräämään eikä oikein tuntisi itseään.”

Tove Jansson: Taikatalvi

Kuva: Satu Hietala

Kuva: Satu Hietala

Oppilaanohjaaja Satu Hietala

Kruununhaan yläasteen koulu

Yrityskylä innostaa

”Paras päivä ikinä!”

Tähän 6.-luokkalaisen pojan lausahdukseen yhtyy varmasti moni muukin Yrityskylässä vieraillut koululainen. Oppilaiden ja opettajien palaute Yrityskylä-opintokokonaisuudesta on ollut erittäin positiivista. Voisi kuvitella, että koululaiset muistelevat vierailua huvipuistossa. Vierailu Yrityskylässä ei kuitenkaan ole ainoastaan hauskanpitoa vaan totista työtä.

Yrityskylä on 6.-luokkalaisille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimisympäristö, joka sijaitsee Tekniikan museossa. Syksyn 2013 vierailupäivät ovat jo täynnä.

Yrityskylässä on 18 yritystä ja julkisen sektorin palvelua, joissa oppilaat työskentelevät päivän ajan eri ammateissa. Ammatteja on kaupunginjohtajasta myyjään, toimitusjohtajaan ja prosessinhoitajaan, yhteensä 64.

Yrityskyla_15_web

Yrityskylä-vierailulle valmistaudutaan etukäteen

Oppilaat ovat jo ennen vierailua tehneet koulussa työhakemuksen ja hakeneet haluamiinsa ammatteihin. Opettaja jakaa ammatit oppilaille työhakemuksen ja opettajan tekemän työhaastattelun perusteella. Kaikkiin ammatteihin löytyy halukkaita ja Yrityskylässä oppilaat heittäytyvätkin ammattirooleihinsa täysillä.

Yrityskylä-vierailulle valmistaudutaan luokissa jo monta viikkoa etukäteen. Opintokokonaisuuteen liittyy tehtäväkirja, jonka avulla käsitellään 10 oppitunnin aikana muun muassa mitä on talous, miksi töitä tehdään ja miksi veroja maksetaan. Useampikin oppilas on hämmästellyt esimerkiksi sitä, kuinka paljon huoltajien palkoista menee kuukausittain esimerkiksi asumiseen ja harrastuksiin.

Oppilaiden ja opettajien palaute Yrityskylä-opintokokonaisuudesta on ollut erittäin positiivista.

Opettajat ovat oivaltaneet, että opintokokonaisuuden aiheet voidaan liittää hienosti eri oppiaineisiin: matematiikan tunneilla lasketaan veroja, kuvaamataidontunnilla tehdään yritykselle mainoksia ja äidinkielentunnilla työhakemus.

Parhaita anteja: onnistuminen omassa työssä

Opettajat ovat myös todenneet, että Yrityskylä sopii kaikenlaisille oppilaille: tytöille, pojille, koulussa hyvin tai huonosti menestyville oppilaille, hiljaisille ja vähän vilkkaimmillekin oppilaille. Erityisen hyvää palautetta on tullut myös erityisoppilaiden osallistumisesta Yrityskylässä.

Toiminnallisuus oppimismenetelmänä sekä innostaa että osaltaan myös rauhoittaa toimintaa, koska kaikki keskittyvät omiin tehtäviinsä. Erilainen oppimisympäristö ja toiminnallisuus tuovat opettajien iloksi ja hämmästykseksi oppilaista esiin aivan erilaisia ominaisuuksia kuin luokkahuoneessa tapahtuva niin sanottu perinteinen opetus.

Myyminen ja asiakaspalvelu on monien mielestä ollut parasta Yrityskylä-vierailulla. Monet ovat kokeneet parhaana myös omassa työssä onnistumisen.

Ehkä kuitenkin kaikkein parasta monien mielestä on ollut vapaa-aika työvuorojen välissä, koska silloin on saanut toimia kuluttajana ja ostaa eri yrityksissä myytävinä olevia tuotteita ja makeisia työssä ansaitsemillaan rahoilla. Yrityskylässähän maksetaan tietysti palkkaakin. Palkanmaksu tapahtuu kaksi kertaa päivän aikana ja – koska houkutuksia riittää – vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta saada palkka riittämään kaikkeen.

Yrityskyla_12_web

Kansalaistaitojen opettelua

Yrityskylä-opintokokonaisuuden aiheet liittyvät opetussuunnitelman aihekokonaisuuteen ”Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys”. Yrittäjyys sanana saattaa herättää ajatuksia siitä, että kaikista lapsista oltaisiin leipomassa yrittäjiä. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan yrittäjyyskasvatukseen liittyy myös oman talouden ja elämänhallinnan taidot.  Yrityskylä-koulutuksessa eräs opettaja sanoikin, että tässähän on kyse itse asiassa kansalaistaitojen opettelusta. Ja niitähän me kaikki tarvitsemme jo hyvin nuoresta lähtien.

Yrityskylä netissä

Hannele Aavio                                                                                               Projektisuunnittelija, Yrityskylä                                                                                 Helsingin opetusviraston perusopetuslinja

Kuvat: Rhinoceros

Helsingin lapset oppivat nyt Yrityskylässä – veroparatiiseistako?

Tekniikan museossa Viikissä avattiin 10. lokakuuta Yrityskylä. Kuin varkain ovat Helsingin kaupungin koulujen 6-luokkalaiset jo ehtineet syyskuun ajan käydä Yrityskylässä päivän ajan. Myös opettajia on ehditty kouluttaa. Aikomuksena on kouluttaa kaikki 6. luokkien opettajat, jotta he voivat viedä kaikki oppilaansa vuosien 2012–2015 aikana Yrityskylään työskentelemään johtajina, työntekijöinä ja yrittäjinä. Puhutaan tuhansista lapsista vuosittain. Joku saattaa työskennellä kaupungintalossakin.

Miksi kylä perustettiin?

Kolmivuotinen Yrityskylä Helsinki pyrkii vastamaan hätääntyneisiinkin huutoihin tulevien nuorten yhteiskunta- ja työelämätaidoista, yrittäjyys- ja talousosaamisesta aikuisena sekä oman myönteisen elämänhallinnan tukemisesta. Käytännön vastatoimena syrjäytymiselle.

Yrityskylä on avoin oppimisen ympäristö, jossa lapsi opettelee käytännössä, mitä on työelämä, miten talous toimii ja miltä tuntuu äänestää vaaleissa. Opettajien antama yrittäjyys- ja talouskasvatus saa kylästä harjoitusympäristön.

Olen havainnut, että peruskoulun jälkeen oppiainekohtaiset sisällöt sekoittuvat harmillisesti eläväksi elämäksi. Omassa arjessa oppiainerajoja on jo aika vaikea hahmottaa. Yrittäjyys- ja talouskasvatuksessa oppiaineiden limittyminen eli integrointi on itsestään selvyys.

Yrityskylä Helsingin avulla toimiva, pitkäjänteinen yrittäjyys- ja talouskasvatus voi onnistua, koska kylän toteuttamisessa on mukana opetustoimen lisäksi kaupungin elinkeinoelämä, eri yrittäjyyskasvatuksen toimijat ja paikalliset pienyrittäjät. Helsingin elinkeinoelämä on omaleimainen ja monipuolinen oppimisen ympäristö kivijalkayrittäjineen. Tätä kaupunkia Yrityskylä Helsinki mallintaa.

Osallistuva kansalainen ja yrittäjyys

Aktiivinen kansalaisuus on toimintaa ja vaikuttamista yhteisen hyvän edistämiseksi. Lapsi voi oppia passiiviseksi tai aktiiviseksi. Yrittäjyys on toimintaa, ajattelua ja suhtautumistapaa asioihin elämässä. Oman firman pystyyn pistäminen eli ulkoinen yrittäjyys on vain yksi osa totuutta. Osallistuvan kansalaisen ja yrittäjyyden ydin on inhimillinen toiminta.

Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjämielinen asenne elämään ei synny yhdestä kylästä. Se vaatii aikuisten yhteistyötä, välittämistä ja monipuolista harrastus- ja osallistumisen mahdollisuuksia lapsille ja nuorille. Koulu ei voi tehdä tätä yksin, mutta koulu voi tehdä paljon yhdessä oman yhteisönsä kanssa.

Yrittäjyys- ja talouskasvatukseen kuuluu pohtia kriittisesti, miten luonto, kestävä tulevaisuus, globaali hyvinvointi liittyvät vallitseviin talouskäsityksiin. Millainen yritystoiminta on eettisesti kestävää? Mitä on hyvä elämä? Isoja aiheita. Ajatella, mitä haasteita opettajilla on opetus- ja kasvatustyössään!

Oman elämän hallinta ja osallisuus

Jos yrittäjyyskasvatuksen yksi osa on ulkoinen yrittäjyys, niin opetus- ja kasvatustehtävän näkökulmasta Yrityskylä Helsingin yrittäjyyskasvatuksessa painottuu omaehtoinen yrittäjyys ja organisaatioyrittäjyys.

Omaehtoinen yrittäjyys merkitsee yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa ihmisen erilaisissa elämäntilanteissa. Syrjäytynyt nuori on kadottanut ainakin hetkellisesti kyvyn nähdä ja toteuttaa mahdollisuuksiaan omassa elämässään luottavaisin mielin. Koululaisella, jolla on unelmia siitä, mikä hänestä tulee isona, on kokemus oman elämän hallinnasta. Unelmien ja myönteisen tulevaisuuden orientaation syntymiseen tarvitaan tietoa, aikaa ja paikkoja tutkia omia mahdollisuuksia, vahvuuksia ja unelmia. Yrittäjämielinen asenne opiskelussa ja elämässä viestittää, että aina voi yrittää, erehtyä ja onnistua! Erehtyminen ei leimaa sinua.

Oletko ajatellut, että olet itse organisaatioyrittäjä?

Olet ehkä julkisessa organisaatiossa työntekijänä ja toimit tiedostamattasi yrittäjän tavoin. Olet aloitteellinen, luova, otat riskejä viedäkseni ideaasi eteenpäin työssäsi. Koetko joskus turhautumista, kun tärkeänä pitämänäsi asia ei etene riittävän nopeasti toiminnaksi? Älä huolestu, olet vain aktiivinen, osallistuva kansalainen ja toimit organisaatioyrittäjän tavoin.

Mitä ovat hyvät taloustaidot?

Lapseni aloitti koulun tänä syksynä. Oletteko tienneet, että matematiikan oppikirjassa on oikeita euron kolikon ja seteleiden kuvia? Siellä ne lapset pläräävät rahaa yhteenlaskutehtävissä. Talous tulee iholle. Talouskielioppi tuntuu vaikealta. Missä on Luther, joka vaatii kansankielistä puhetta yhteiskunnan ilmeisen keskeisestä aiheesta, taloudesta? Mitä hyvät taloustaidot merkitsevät? Mikä on rahan merkitys elämässä?

Oman talouden hallinta peilaa oman elämän hallintaa. Hyvän elämän lähteenä raha ei tuo onnea. Hyvät taloustaidot merkitsevät vastuullista ja viisasta tapaa toimia omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Se, että lapsi osaa ostaa nettikaupasta tuotteita, ei merkitse sitä, että lapsi ymmärtää, että rahojen loppuessa velkaantuu ja pikavipin ottaminen lisää velkaa. Yhteiskuntamme mahdollistaa nopeat ostopäätökset. Sekin, mistä raha tulee, on lapselle mysteeri. Kun nuori pääsee kesätöissä puurtamaan ja saa palkkansa, hahmottuu tehdyn työn ja korvauksen realistinen suhde. Nuori, jonka ensimmäinen kosketus työelämään tai rahan kiertoon yhteiskunnassa on vasta 16 –vuotiaana, pettyy pieneen palkkaan, ihmettelee työaikoja eikä saa ostettua asioita, joita kuluttamisen odotukset mainonnan kautta luovat.

Ope oppimassa

Yrittäjyys- ja talouskasvatuksen kohteena on myös opettaja, ei vain koululainen. Yrityskylä Helsinki on paikka, jossa opettaja ja lapsi oppivat inhimillisen toiminnan kautta yhteiskunnan toimintaa, yritteliästä toimintatapaa ja työelämätaitoja.

Mistä ammatista unelmoit lapsena?
Kuuntele, mitä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vastaa!

Tuulia Tikkanen
opetuskonsultti

*Yrityskylä Helsinki – oppimisympäristön toteuttavat yhteistyössä Helsingin opetusvirasto, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT sekä Helsingin Yrittäjät ry. Kiitos kaikille mukaan lähteneille yrityksille ja organisaatioille!

http://www.yrityskyla.fi/

Nuoruuden harrastuksista eväitä elämään

On vaikea perustella kenellekään jalkapallosta vähemmän kiinnostuneelle, miksi kannatan lontoolaista Chelsean joukkuetta ja maksoin itseni kipeäksi parin päivän matkasta legendaariselle Wembleyn stadionille katsomaan ottelua paikallisvastustajaa vastaan. Itselleni ja kahdelle ystävälleni kokemus oli kuitenkin korvaamaton.

Nuorena aloitetuilla harrastuksilla saattaa olla pitkät jäljet. Oma 6-vuotiaana aloitettu jalkapallo-harrastukseni johtaa tänäkin päivänä yllä mainittuihin järjettömyyksiin, mutta lisäksi se ja muut nuoruuden harrastukset ovat tuottaneet lukuisia muitakin korvaamattomia kokemuksia ja taitoja.

Sosiaalisia taitoja oppii varmasti useissa eri harrastuksissa ja jotkut niiden kautta syntyneet ystävyydet kestävät pitkään (toinen Wembleyn-kävijäystävistäni on vanha jalkapallokaveri). Tunteiden käsittelyä on hyvä harjoittaa aina, kun on eri mieltä erotuomarin kanssa tai pelit jäävät kesken – tämän ymmärrän jo osittain. Oman elämän organisointia oppii kummasti, kun suunnittelee bussimatkoja treeneihin kahdeksan tunnin lukiopäivän jälkeen; läksytkin voi tehdä bussissa samalla, kun syö itse aamulla tehtyjä eväitä. Tietysti liikunta itsessään on jo joidenkin mielestä hyödyllistä.

Ensimmäisestä tietokoneesta alkanut harrastenörttiys on johtanut siihen, että tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa on mukavaa ja älytaulun salat aukenevat hieman helpommin. Osittain liiallisen videopelien pelaamisen ansiosta valmistuin äskettäin englanninopettajaksi, koska kieltä oppi siinä pelaamisen ohessa.

Uskon myös, että mikäli kaikenlainen lapsuuden nikkarointi olisi jäänyt kokematta, olisivat useat Ikean huonekalut jääneet myöhemmin kasaamatta ja polkupyörä korjaamatta. Taideharrastukset (pulpetin tuhrimisen lisäksi) johtivat arkkitehtilinjalle pyrkimiseen ja erilaiseen musiikkiin tutustuminen on yksinkertaisuudessaan antanut sävelet moninaisiin elämäntilanteisiin. Ja onhan sitä nytkin taskussa useammat liput eri bändien konsertteihin, joita tuli jo nuorena kuunneltua.

Harrastuksissa opittu vahvistuu koulun myötä

Kun nyt katsoo yllä korostettuja kohtia – muutamia nuorena aloitettujen harrastusten hedelmiä – niin on helppo perustella ainakin itselleen, että niihin käytetty aika ei ollut hukkaan heitettyä silloin eikä tänäkään päivänä. Harvoin se on siltä tuntunutkaan. Siksipä toivon, että mahdollisimman monella lapsella ja nuorella olisi myös mahdollisuus harrastaa monipuolisesti nyt ja tulevaisuudessa, ja että heitä tuetaan siinä, mitä ikinä he ikinä haluavatkaan kokeilla. Harrastusten hedelmiä korjataan tietysti jo varhaisessa vaiheessa ja etenkin vanhempana.

Mitä tekemistä nuorten harrastuksilla sitten on koulun kanssa? Jos tummennettuja kohtia tarkastelee lähemmin, niin huomaa, että ne kaikkihan ovat osa myös koulun arkipäivää! Välttämättä moista yhteyttä ei havaitse, sillä ”eihän koulussa opi kun niitä tylsiä koulujuttuja” – matikkaa, ja niin edelleen. Kuitenkin kaikki yllä olevat kokemukset ja taidot ovat kohdallani vain vahvistuneet koulun myötä.

Sairaalakoulussa työskennellessäni olen huomannut, että monilla oppilaillamme ei välttämättä ole mahdollisuuksia harrastamiseen samalla tavalla kuin ikätovereillaan. Siksi käytämmekin vähää opiskeluaikaamme myös pelien pelaamiseen, musiikkiin, piirtelyyn ja askarteluun. Niiden merkitystä elämässä tuskin voin itse enää väheksyä.

Sami Anttonen
erityisopettaja
Sophie Mannerheimin koulu