Mitä ysin jälkeen?

Oppilaanohjauksen tärkeimmät hetket ovat näin helmi-maaliskuussa niin yläkoululaisen kuin oponkin näkökulmasta. Yläluokkien aikana opon työ tähtää siihen, että jokaisella ysiluokkalaisella on harkittu ja realistinen suunnitelma yhteishakua varten.

Yhteishakuun ja oman koulutuspolun valintaan valmistaudutaan yhteisillä oppitunneilla erilaisten tehtävien ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla. Omiin työtapoihini kuuluu jokaisen oppilaan henkilökohtainen noin oppitunnin mittainen tapaaminen kahdeksannen luokan keväällä ja uudestaan yhdeksännen luokan aikana. Tapaamisissa keskustellaan ura- ja koulutussuunnitelmista ja tutustutaan koulutustarjontaan.

Nuoren omakoulumenestys ja tavoitteet opinnoissa ovat myös tärkeitä keskustelun aiheita.

Henkilökohtainen ohjaus on erittäin tärkeää ja avainasemassa nuoren ja opon ohjaussuhteen syntymisen kannalta, mutta tärkeää on myös luokkamuotoinen ohjaus. Nuoret ovat kiinnostuneita jatko-opinnoista ja kiinnostuksen kohteista puhutaan luokassa. Helsingissä koulutustarjontaa on paljon ja 20 oppilaan luokassa kiinnostuksen kohteita yhtä monta kuin oppilaitakin.

Kaikille mielekkään ja kiinnostavan oppilaitosesittelyn tekeminen on usein aika haasteellista. Oppilasta, jota kiinnostaa vaikkapa urheilulukio, on vaikea saada kiinnostumaan ammatillisen koulutuksen perustutkinnoista. Olen pyrkinyt kiertämään tätä ongelmaa yhdessä kollegani oppilaanohjaaja Heidi Falckin kanssa kehittämällämme Ykä Ysiluokkalaisen yhteishakutehtävän avulla.

Tehtävässä tutustutaan kouluihin ja valintaperusteisiin ns. arkkityyppien avulla. Oppilaat jaetaan ryhmiin ja ryhmät saavat itse valita yhden opojen luomista arkkityypeistä. Luokassa tulee käsitellä kaikkia arkkityyppejä.  Arkkityypit löytyvät jokaiselta ysiluokalta:

  • Yksi selkeästi lukioon menevä, tulevaisuus selvä esim. haluaa lääkäriksi
  • Yksi selkeästi amikseen menevä esim. haluaa parturi-kampaajaksi
  • Yksi epätietoinen, keskitasoa koulussa, ei tiedä haluaako lukioon vai amikseen
  • Toinen epätietoinen, heikohko koulumenestys

Oppilaat luonnostelevat ryhmätyönä ensin paperille arkkityypin piirteitä: sukupuoli, perhe, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, joulutodistuksen arvosanat jne. Tämän jälkeen suunnitelma kirjataan Wordilla ja oppilaat rakentavat Voki-virtuaalihahmo-ohjelmalla ryhmän arkkityypin. Opo siirtää hahmon kuvauksen ja virtuaalihahmon blogiin, hän toimii aluksi blogin pääkirjoittajana ja sensorina.

Oppilaat pohtivat ryhmissä hakutoiveiden valintaan vaikuttavia tekijöitä arkkityypin kautta (esim. opiskelupaikan sijainti, kulkuyhteydet, tarjonta, maine, kavereiden valinnat, perheen toiveet, keskiarvo/pisteet, jotain muuta esim. avoimet ovet). He voivat miettiä millaisia kysymyksiä arkkityyppien mielessä pyörii yhteishakuun liittyen? Mistä lähteistä kysymyksiin löytyisi vastauksia?

Hahmot tutustuvat kouluihin ja hankkivat tietoa koulutuksesta eli oppilaat etsivät tietoa esim. opintopolku verkkopalvelusta, ysin jälkeen -sivustolta ja koulujen kotisivuilta. Olen tehnyt myös koululle facebook-sivut opoilua varten.

Blogikuva2

Tehtiksen oposivuille on koottu linkkejä ja apuvälineitä yhteishakuun valmistautumiseen. Ryhmätyöllä pyritään vertaisuuden lisäämiseen ja myös siihen, että nuori voi ikään kuin ulkoistaa omia pohdintojaan keksityn hahmon avulla ja ehkä löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa.

Ryhmätyön lopuksi mietitään tilanteita yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen. Oppilaat miettivät ja päättävät, miten arkkityypille kävi yhteishaussa ja pohtivat, mitä arkkityyppi tekee kuultuaan tuloksista.  Ryhmät esittelevät työnsä tulokset muille oppitunnilla ja blogissa.

Blogikuva1

Blogi löytyy osoitteesta http://ykaysiluokkalainen.blogspot.fi/

Oppilaiden innostus Voki-hahmojen tekemiseen on todella suurta ja välillä innostuksen mukana voi mennä varsinaisen asian pohtiminen. Oppilaiden tiedon hakemisen taitojen kehittäminen on todella tärkeää. Nuorilla on kyllä hallussa median viihdekäyttö, mutta itselle olennaisen tiedon hakemisen taito ja tiedon kriittinen arviointi vaatii aikuisen ohjausta ja apua. Oppilaan ja opon yhteinen tavoite on mahdollisimman oikean koulutusvalinnan tekeminen.

Anu_Japisson_blogi

Oppilaanohjaaja Anu Japisson

Tehtaanpuiston yläasteen koulu ja Vuosaaren peruskoulu

Kuudesluokkalaisesta yläkoululaiseksi

”Kyllä ne ovat jo tarpeeksi isoja”, sanoi Nalle Puh.

 ”Eivät ne ole isoja, ne vain näyttävät isoilta”, Nasu vastasi.

Paljon tapahtuu kuudesluokkalaisen elämässä seuraavan puolen vuoden aikana. Moni asia muuttuu. Onhan tätä jo odotettukin – jos oppilailta kysytään. Halu päästä osaksi yläkoululaisen arkea on suuri.

Siirtyminen tutusta alakoulusta yläkouluun on monesta jännittävää ja oppilaiden mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä:

  • Miltä arki uudessa kouluyhteisössä oikeasti tuntuu?
  • Miten opin uusien luokkakavereiden ja opettajien nimet?
  • Osaanko tulkita lukujärjestystä?
  • Löydänkö kavereita?
  • Hyväksytäänkö minut tällaisena kuin olen?

Aika isoja kysymyksiä pienelle ihmiselle. Näitä kysymyksiä käsitellään yläasteiden järjestämissä tutustumispäivissä ja uudestaan syksyllä koulutyön käynnistyessä. Kotona on myös hyvä pysähtyä ja kuulostella nuoren tunnelmia.

7-luokka_2012_082BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Yläkouluissa tärkeä nivelvaiheyhteistyö käynnistyy aina heti syksyllä.On järjestetty tutustumispäiviä, vanhempainiltoja ja infotilaisuuksia. Yläasteella oppilaiden tukena on iso ammattilaisten joukko: oma luokanohjaaja, joukko aineenopettajia, oppilashuoltohenkilöstö ja tukioppilaat.

Tukioppilaat ovat monessa koulussa tärkeässä roolissa; he kulkevat rinnalla, toimivat positiivisena esimerkkinä ja kuuntelevana korvana. Pidämme yläkoulussa tärkeänä sitä, että jokainen oppilas voi tulla rauhallisin mielin kouluun ja että oma paikka kouluyhteisössä löytyisi. Ihan jokaisella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin.

Yläkoululaisen roolin omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, joka etenee askel askeleelta. Vapaus, kuten myös oma vastuu, kasvaa merkittävästi. Vastuunottamista joutuu harjoittelemaan ja siinä tarvitaan aikuisten ohjausta ja tukea.

Yläkoulun yhtenä tavoitteena on tukea oppilaan itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kehittymistä niin, että päättövaiheessa, 9.luokalla, jokainen olisi valmis hakeutumaan toiselle asteelle; lukioon tai ammatillisiin opintoihin.

Puistola_2013_148_BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Mihin nyt voisi vielä kuudennen luokan keväällä kiinnittää huomiota?

Oppilaanohjauksen näkökulmasta tärkeimmäksi nostaisin oppimaan oppimisen taidot.  Olisi hyvä selvittää, mikä on itselle ominaisin oppimistyyli ja vahvistaa sitä. Hyötyä voi olla myös keskittymiskykyä lisäävistä harjoituksista ja siitä, että omaksuu säännöllisen rutiinin liittyen läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.

Kun näitä taitoja hallitsee jo valmiiksi, on yläasteella helpompi omaksua uusia oppiaineita ja laajempia oppisisältöjä ja koealueita. Tutkimusten mukaan oppimiseen vaikuttaa suuresti myös oma asenne ja motivaatio. Haluan nostaa tässä esille sisäisen yrittäjyyden käsitteen. Sisäinen yrittäjyys voidaan määritellä monin eri tavoin. Se on esimerkiksi halua oppia uutta, omatoimisuutta ja sitä, että luottaa omiin kykyihin!

Suomen Vanhempainliiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotisivuilta löytyy paljon hyviä artikkeleita, joista voi saada tukea ja näkökulmia uuteen rooliin yläkoululaisen nuoren vanhempana.

Heti yläasteen alussa kannattaa rohkeasti tulla mukaan koulun toimintaan ja verkottua muiden vanhempien kanssa. Yhdessä on helpompi miettiä murrosiän solmukohtia ja tätä uutta siirtymävaihetta. Kokemuksesta voin sanoa, että koti ja koulu voivat hyvällä yhteistyöllä vaikuttaa nuorten kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin.

Jokainen löytää varmasti tulevana syksynä oman paikkansa uudessa koulussa. Toivon teille oppilaille ja vanhemmille positiivisia ajatuksia tulevaan muutokseen.

7-luokka_2012_075BLOGI

Kuva: Rhinoceros oy

Muumipeikko: ”Jospa täällä olisi edes yksi ainoa olento, jonka tuntisin ennestään. Joku joka ei olisi salaperäinen vaan aivan tavallinen. Joku joka myös olisi sattunut heräämään eikä oikein tuntisi itseään.”

Tove Jansson: Taikatalvi

Kuva: Satu Hietala

Kuva: Satu Hietala

Oppilaanohjaaja Satu Hietala

Kruununhaan yläasteen koulu

Oppisopimus kiinnostaa nuoria

Oppisopimus on tänään kaikkien huulilla ja laajasti esillä eri tiedotusvälineissä. Nuorten parissa asia usein esitetään upeana vaihtoehtona, jossa käydään töissä ja saadaan palkkaa ja todistuskin jossakin vaiheessa.

Ihan näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole, mutta upea mahdollisuus monille nuorille sekä työnantajille.

Nuorisotakuu nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kohdistanut runsaasti positiivista huomiota nuorten oppimismahdollisuuksien laajentamiseen. Puhelimet soivat kuumina. Oppisopimus on perinteisesti liitetty aikuisten oppimiseen, mutta tänä päivänä se on varteenotettava vaihtoehto myös nuorille, jotka haluavat opiskella ammatin työelämälähtöisesti ammattitaitoisen tekijän ohjaamana.

80 % oppisopimusopiskelusta tapahtuu työpaikalla työtä tehden ja 20 % oppilaitoksessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että oppisopimus edellyttää työpaikan löytymisen ja on juridisesti määräaikainen työsopimus. Tämä tietenkin vaatii vankkaa sitoutumista ja korkeata motivaatiota kaikilta osapuolilta.

38540

Mitä oppisopimus nuorelle ja yritykselle tarjoaa?

Oppisopimuksella yrittäjä saa koulutettua yrityksen tarpeisiin sopivan, innostuneen ja oppimishaluisen työntekijän, jolle maksaa alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Vastaavasti yritykselle maksetaan korkeita koulutuskorvauksia oppisopimusopiskelijan palkkaamisesta. Yritys nimeää nuorelle työpaikkakouluttajan, joka ohjaa ja kouluttaa nuorta koko oppisopimuskoulutuksen ajan usein kädestä pitäen opastamalla.

Ohjauksen tarve toki vähenee työssä oppimisen karttuessa. Työpaikkakouluttajalla on aivan keskeinen rooli oppisopimuskoulutuksen onnistumisen kannalta ja tämän yhteistyön onnistumiseen panostetaan myös oppisopimusyksikön sekä tietopuolisen opetuksen tarjoavan oppilaitoksen vastuuopettajan toimesta.

Nuorelle oppisopimus on hieno mahdollisuus hankkia tulevaisuuden kannalta arvokasta työkokemusta, saada palkkaa ja oppia työtä tekemällä. Nuori pääsee näin työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Oppisopimusopiskelu tarjoaa monelle nuorelle hyvät mahdollisuudet työllistyä yritykseen, jossa on oppisopimusopiskelun suorittanut.

Oppisopimusyksikkö auttaa työpaikan löytämisessä

Koska työpaikan löytäminen tänä päivänä on varsin haasteellista, valmennamme nuoria oppisopimuspaikkojen etsimisessä, omien vahvuuksiensa markkinoinnissa ja ohjaamme perehtymään huolella yrityksiin esimerkiksi yrityksen kotisivujen avulla.

Tarjoamme yrityksille myös rekrytointiapua räätälöityjen Treenijaksojen avulla. Jakson aikana paneudutaan tuleviin opintoihin, työelämässä tarvittaviin pelinsääntöihin, sekä tutustutaan yritykseen ja valmentaudutaan työhaastatteluun.

Yritykset mahtavasti mukana

Tällä hetkellä elämme mielenkiintoisessa tilanteessa. Runsas mediahuomio ja yritysten halu kantaa yhteiskuntavastuunsa ovat saaneet yritykset aktivoitumaan kovasti ja tarjoavat meille oppisopimustyöpaikkoja. Ajankohtainen haaste oppisopimusyksikölle ja nuorten kanssa työtä tekeville yhteistyökumppaneillemme on hoitaa tiedotustoiminta tehokkaasti ja löytää sopivat ja sitoutuneet nuoret yrityksiin.

Nuorille on tarjolla myös joustavia opiskelureittejä oppilaitoksessa tapahtuvan opiskelun ja oppisopimuksen yhdistelmien kautta. Yrityksille tämä tarkoittaa sitä, että heillä on entistä monipuolisemmat mahdollisuudet löytää yrityksen tarpeisiin sopiva motivoitunut nuori työntekijä.

Nuorisotakuuhengessä,

Tuija-Peussa-_web

Tuija Peussa                                                                Nuorten oppisopimuksen koordinaattori

www.oppisopimus.hel.fi

Ryhmäyttääkkö vai ei? – Siinäpä pähkinä purtavaksi

Nuoret: Miettikää asian tarpeellisuutta ja vaatikaa asioita aikuisilta, se on teidän oikeutenne!

Alan ammattilaiset: Kyselkää nuorilta aiheesta ja keskustelkaa asioista heidän kanssaan, se on teidän velvollisuutenne!

Ryhmäyttää. Oudolta kuulostava sana, jos sen kanssa ei sattumoisin ole tekemisissä vuosittain. Meidän alueellisten nuorisotalojen ohjaajien tehtävänä on ollut jo vuosia ryhmäyttää alueiden lähikoulujen uudet seiskaluokat.

Asiasisältö ja idea tullevat kuitenkin esille termiä maistellessa. Koko ryhmäytystoiminnan idea pohjimmiltaan on luoda nipusta yksilöitä yksi yhtenäinen ryhmä. Ryhmä, jossa jäsenet ovat tietoisia sekä omasta jäsenyydestään ja siitä, keitä muita ryhmään kuuluu. Ryhmän toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä on keskeistä ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus sekä yhteinen tavoite.

Kuva: Kennet Bergen/Pasilan nuorisotalo

Kuva: Kennet Bergen/Pasilan nuorisotalo

Luokkalaisia ja ryhmäläisiä

Miksi ryhmäyttää? Onhan nuorista jo muodostettu luokkakokonaisuus, jossa on tietty määrä oppilaita. Kaikki muistavat millä luokalla ovat. Kaikkien syy olla ryhmässä on vähintään yleinen oppivelvollisuus ja kaikkien yhteinen tavoite on ainakin peruskoulusta pois pääseminen. Kaikki edellä mainitut syyt ovat kuitenkin keinotekoisesti luotuja, monen nuoren mielestä pakkoja ja aikuisten sääntöjä, joilla nuorisoa ja heidän elämäänsä kontrolloidaan.

Ryhmäytystilanteita ei tule pitää taianomaisena hetkenä, joissa kaikki nämä nuorisoa ”vaivaavat”, jonkun mielestä lähes anarkistiset, mietteet karsitaan ja saatetaan oppilaat tilaan jossa kaikki ennakkoluulot, motivaatio-ongelmat ja oppimisvaikeudet katoavat. Se ei ole realistista. Ryhmäytystilanteissa pyritään korostamaan jokaisen nuoren yhdenvertaisuutta ja myös velvollisuuksia osana joukkoa, toisilleen lähtökohtaisesti vielä toistaiseksi tuntemattomia ihmisiä.

Anna muille työskentelyrauha, vaikka juuri sillä hetkellä käsiteltävä asia ei sinua kiinnostakaan. Leikki on lasten ja koulu nuorten työtä.

Nuoriso-ohjaaja – yksi turvallinen aikuinen lisää

Tärkeintä vähintään kolmen kouluvuoden onnistumisen kannalta on kuitenkin näyttää nuorille, että itkua ja hammasten kiristystä sisältävän elämänvaiheen tukiverkostoon on tullut yksi vastuuntuntoinen porukka aikuisia lisää. Koulussa on ”pakko olla”, kotona kysellään nuoren omista, monen nuoren mielestä henkilökohtaisista, asioista. Nuorisotalo ja sen henkilökunta voi parhaillaan olla ongelman ratkaiseva ja sillan rakentava tekijä nuoren, koulun ja kodin välillä.

Monesti ohjaajalle on jopa helppoa kertoa asioita, joiden läpikäyminen koulussa tai kotona tuntuu mahdottomalta. Eikä nuorisotalo ole pelkästään paikka jonne tullaan kun kaikki menee päin mäntyä. Monet tulevat nuorisotaloille tutustuakseen uusiin ihmisiin tai oppiakseen vaikka ruoanlaittoa.

Jonkinlainen non-formaali oppimistilanne, vaikka kioskikassan laskemisessa, voi antaa sysäyksen mielenkiintoon oppia ja antaa muidenkin keskittyä matikan tunneilla.

PicsPlay_1379591755554_uusi

Kuva: Kenneth Bergen/Pasilan nuorisotalo

Kodin ja koulun yhteistyötä peräänkuulutetaan, kuten aina. Meillä Suomessa tehdään monien mittarien mukaan jopa maailman parasta nuorisotyötä. Alueellinen nuorisotyö yhteistyössä koulujen ja kotien kanssa nauttii kuntalaisten, aikuisten, lasten ja nuorten luottamusta.

Ryhmäytykset ovat yksi pikkuriikkinen, helposti muun byrokratian sekaan katoava osa suurta kokonaisuutta, joka koskettaa nuoren koulu-uraa ja elämää. Teeman ei kuitenkaan saa antaa kadota, vaan päinvastoin sitä pitää vahvistaa ja kehittää osana laajaa nuorisotyön kenttää koulujen, kotien ja nuoria hieman eri näkökulmasta tarkkailevien aikuisten toimesta.

PicsPlay_1379591989329_uusi

Kuva: Kenneth Bergen/Pasilan nuorisotalo

Kyllä, ehdottomasti kannattaa ja tulee ryhmäyttää! Ajatellaan ryhmäytyksiä vaikkapa tilaisuuksina, joissa näiden nuorten mieleen istutetaan heidän huomaamattaan siemen ajatuksesta, että jokaiseen elämänvaiheeseen löytyy aikuinen, joka pyrkii pitämään huolen hänen hyvinvoinnistaan.

larvi_web

Tommi Ripatti

Kirjoittaja on henkeen ja vereen mikkeliläinen, nykyisin kuitenkin jo muutaman vuoden ajan helsinkiläinen nuorisotyön ammattilainen.

Suru sairaalakoulussa

Palattuani tänä syksynä töihin sain surullisia uutisia eräästä pitkäaikaisesta oppilaastani. Hänelle ei enää löydy parantavaa hoitoa, vaan tauti tulee johtamaan hänen menehtymiseensä. Olen saanut samanlaisia uutisia 2008 alkaneen sairaalakouluopettajaurani aikana pitkälti yli toistakymmentä kertaa, mutta joka kerta saapunut viesti koskettaa yhtä syvältä.

Suru on koko ajan läsnä sairaalakoulun arjessa, vaikka se pysytteleekin enimmäkseen piilossa. Minulla ei olekaan koskaan ollut työssäni päivää, jolloin en olisi nauranut yhdessä oppilaan kanssa, eikä Lastenklinikka työpaikkana suinkaan ole sellainen loputtoman surun, murheen ja ahdistuksen täyttämä paikka, jollaiseksi sen ennen tänne tuloani kuvittelin.

Huonojen uutisten saapuessa suru kuitenkin nousee käsin kosketeltavan lähelle. Silloin siihen kietoutuu monia muitakin tunteita: viha, katkeruus, pettymys ja pelko astuvat usein esiin käsi kädessä sen kanssa.

Suru oppilaan poismenosta koskettaa laajaa joukkoa hänen elämäänsä kuuluneita ihmisiä: vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät, luokkatoverit, sairaalan hoitohenkilökunta, oman koulun opettajat ja myös sairaalakoulun opettajat joutuvat kohtaamaan surun muodossa tai toisessa itsessään ja muissa. Siksi jokaisen on tärkeää löytää itselleen sopivat keinot sen käsittelyyn ja kohtaamiseen, sillä surun kohtaaminen ja siitä selviytyminen ovat olennainen osa esimerkiksi sairaalakouluopettajan ammattitaitoa.

Minulle on tärkeää, että voin keskustella tunteistani läheisten työtovereideni kanssa. Merkittäväksi osaksi omaa surutyö- ja luopumisprosessiani koen myös sen, että oppilaan niin halutessa voimme jutella yhdessä hänen peloistaan, toiveistaan ja ajatuksistaan kuoleman lähestyessä. Vaikka oppilaille on tarjolla monenlaista keskusteluapua hoitohenkilökunnan taholta, varsinkin jotkut isommat oppilaat haluavat lisäksi jutella itseään mietityttävistä asioista opettajan kanssa tai vaikkapa muistella aikaa, jolloin olivat omassa koulussaan. Monien pienempien toive taas on jatkaa koulutyötä ihan tavalliseen tapaan, tehdä käsityöt valmiiksi ja matematiikan kirja loppuun.

Vanhempien kohtaaminen suru-uutisen saavuttua on minulle yksi tämän työn vaikeimmista hetkistä, sillä koen joka kerta, että haluaisin sanoa jotakin todella lohdullista, mutta samaan aikaan tiedän, ettei sellaisia sanoja ole olemassakaan. Toisaalta nyt osaan jo ajatella, etteivät vanhemmat odota minulta ihmeitä. Usein aito läsnäolo, myötätunto, kuunteleminen ja hyvien hetkien muistaminen riittävät. Tärkeintä tässä työssä onkin olla ihminen toiselle ihmiselle, olipa kyseessä sitten lapsi, nuori tai aikuinen, ja kohdata hänet aidosti, olipa tilanne mikä hyvänsä.

Sanna Väyrynen
erityisopettaja
Sophie Mannerheimin koulu

 

 

Suruaiheista kirjallisuutta:

  • Lapseni on kuollut – jäi jälkeen kaipuu, jäi sanaton suru, Sylva ry 2005.
  • Johanna Korte-Heinonen – Riitta Moren: Elämän erityisluokalla, WSOY 1984.
  • Ingela Bendt: Kun pieni lapsi kuolee. LK-kirjat 2000.
  • Tuija Manneri: Vaiettu suru: lapsen kuolema ja perheen tukeminen. Lastensuojelun keskusliitto 1992.
  • Leena Vilkka (toim.): Rakas lapseni – kertomuksia lapsen kuolemasta. Biofilos 2008.
  • Marita Paunonen-Ilmonen: Suru ja surevat – surevien hoitotyön perusteet. WSOY 2004.

Arkiohjaaja auttaa pulmatilanteissa

Satu, 18, opiskelee Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa. Satu muutti vähän aikaa sitten yhteen asumaan poikaystävänsä kanssa ja heidän yhteinen taloutensa on tiukalla. Sadun poikaystävä on toimeentulotukiasiakas ja nyt heidän muutettuaan uudelle asuinalueelle on epäselvää mistä heidän asiansa hoituivat. Aiempi sosiaalityöntekijä oli luvannut, että kuukauden vuokra hoituu vielä heidän kauttaan, mutta asia oli jäänyt kuitenkin vähän epäselväksi ja nyt on huoli, että hoituuko asia todella heidän kauttaan. Sadulla olisi myös asiaa lääkäriin, mutta on epäselvää, mihin hänen pitäisi olla yhteydessä.

Koulun käytävältä Satu bongaa arkiohjaaja Susannan, joka kävi lukuvuoden alussa kertomassa ryhmässä olevansa oppilaitoksessa sitä varten, että auttaa opiskelijoita tarvittaessa arjen vaikeissa asioissa. Satu kertoo lyhyesti Susannalle tilanteestaan ja he sopivat tapaamisen seuraavalle päivälle.

Tapaamisessa Satu selvittää arkiohjaajan kanssa missä hän on kirjoilla, sillä on epävarmaa, onko muuttoilmoitus tullut tehtyä oikein. Tämän jälkeen täytetään yhdessä arkiohjaajan kanssa opintotuki- ja asumislisähakemukset sekä kopioidaan siihen tarvittavat liitteet. Sitten selvitetään yhdessä, missä on nuortaparia palveleva sosiaalitoimen toimipiste, ja kuka siellä on heidän asioitaan hoitava sosiaalityöntekijä. Yhdessä soitetaan sosiaalityöntekijälle, varataan aika ja selvitetään, mitä papereita tarvitaan mukaan. Lääkäriaikakin saadaan varattua. Arkiohjaajan tapaamisen jälkeen Sadulla on huojentunut olo. Yhdellä tapaamiskerralla oli saatu hoidettua monta asiaa, jotka olivat painaneet mielessä jo pitkään, ja joiden hoitaminen yksin olisi ollut mahdotonta.

Opintojen keskeyttäminen on usein lukuisten syiden summa. Yleisimmät keskeyttämiseen johtavat syyt ovat erilaiset opiskeluvaikeudet, väärä alan valinta ja sitoutumattomuus opintoihin. Erittäin paljon esiintyy myös tilanteita, joissa opiskelija ei itsekään osaa antaa syytä omalle keskeytykselleen. Monesti arkeen liittyvät hoitamattomat pikkuasiat kasvavat isoiksi asioiksi, jotka tekevät opiskelemisesta mahdotonta.

Helsingin kaupungin ammatillisissa oppilaitoksissa on vuoden ajan toiminut Armi–projekti, jonka näkyvin osa ovat oppilaitoksiin palkatut arkiohjaajat. Arkiohjaajat auttavat erityisesti niitä opiskelijoita, joilla on paljon poissaoloja tai joiden opinnot ovat viivästyneet, siis niitä nuoria, joiden opinnot ovat vaarassa keskeytyä. Arkiohjaajat selvittävät näiden nuorten tilannetta yhdessä nuorten kanssa ja tarjoavat apua nuorten elämän ongelmiin. Arkiohjaajat ovat osa koulun opiskelijahuoltohenkilökuntaa ja ohjaavat opiskelijan tarvittaessa muiden tukipalveluiden piiriin.

Arkiohjaajilta ovat avun saaneet monet Sadun kaltaiset opiskelijat, joiden opinnot ovat uhanneet keskeytyä sinällään mitättömien, pienten kasautuvien arkisten asioiden takia. Projektin toiminnan aikana on tullut ilmeiseksi se, että opiskelijat tarvitsevat elämäänsä aikuisen, jonka kanssa voi luottamuksellisesti käydä läpi ongelmallisia asioita. Eikä arkiohjaajan luokse tarvitse aina mennä ongelmien kanssa, vaan kiva on myös mennä muuten vaan jutustelemaan, siitä tulee tunne että on joku, joka kuuntelee.

Arkiohjaajat ovat myös aloittaneet oppilaitoksissa paljon osallisuutta ja yhteishenkeä kohottavia toimintoja, kuten opiskelijoiden välituntiklubin, johon välituntia toimettomina viettävät opiskelijat voivat tulla pelaamaan lautapelejä ja jutustelemaan keskenään tai arkiohjaajan kanssa. Suosittu on ollut myös opiskelijoille suunnattu Armikahvila, joka toimii Heltechin Holkkitien yksikössä. Kahvilaan voivat tulla kaikki yksikön opiskelijat viettämään aikaansa ja esimerkiksi käyttämään nettiä. Arkiohjaaja on kahvilassa aina paikalla ja tarvittaessa häneltä voi kahvittelun ohessa kysellä mieltä askarruttavia asioita.

Marko Harapainen
Projektipäällikkö, Armi -hanke