Unelmatetissä

Bussi pysähtyy aamuruuhkaan ja alan vilkuilla kelloa. Ehdinkö varmasti yhdeksäksi mediakeskukseen? Päätän laittaa tekstarin Teemulle: ”Hei! Matkalla ja saatan myöhästyä hiukan. ”Mahanpohjassa kipristelee ja eka aamu uudessa työpaikassa jännittää.

Miksi kesken kouluvuoden ja sateisen joulukuun olen matkalla uuteen työpaikkaan? Kiitos kuuluu ope-tetille eli opettajien mahdollisuudelle tutustua työelämään.

Kaikki alkoi, kun järjestelin viime syksynä ysiluokkalaisten harjoittelua ja mietimme yhdessä oppilaiden kanssa uusia ja kivoja työpaikkoja. Samaan aikaan koulussamme vieraili Ykä-hanke ja yksi oppilaista keksi kysyä heiltä, mahtuisiko projektiin muutama koululainen viikoksi. Mahtuihan sinne, ja kun sain työtehtävien kuvauksen välitettäväksi oppilaille, vastasin spontaanisti, että tulisin itsekin mielelläni harjoittelijaksi niin kivan kuuloiseen hommaan. Sain pian vastauksen, että ”No miksi et tulisi?”

Näiden onnekkaiden sattumien ja opetusviraston myötämielisen sijaisrahapäätöksen ansiosta vaihdoin viikoksi työtä ja tehtäviä, ja istun siis maanantaiaamuna matkalla kohti uutta duunipaikkaa. Ehdin sittenkin ajoissa perille ja tapaan työkaverini. Aloitamme viikon suunnittelemalla tehtäviäni ja napsimme tavoitteita post it -lapuille työhuoneen seinälle. Selkeä ja kiva työtapa, jossa laput jäävät paikoilleen ja joihin palaamme viikon varrella muutaman kerran.

Ykän eli yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -projektin päämääränä on kehittää yhdessä koulun, oppilaiden ja muiden sidosryhmien kanssa kouluista yhteisöllisempiä. Helsingissä kehitystyön tuloksena on syntynyt viisi toimintamallia: PopUp -koulu, lasten tilastollinen vuosikirja eli Tilastrofi, iNNOSTU!-toiminta, mediatiimi ja unelmointiprojekti.

Viimeksi mainittua Ykäläiset eli Teemu Ruohonen ja Minna Torppa kävivät Vesalan yläasteella pilotoimassa ja jota innostuin kokeilemaan omilla opinto-ohjauksen tunneillani. Tet-jaksoni päätettiinkin käyttää unelmointiprojektin edistämiseen.

Tiimissä työskentely on hauskaa ja haastavaa

Tiistaiaamuna olen hyvissä ajoin paikalla Aleksis Kiven koulun opettajanhuoneessa. Minna ja Teemu vetävät unelmointia yhdellä alakoulun luokalla ja pääsen mukaan seuraamaan. Tunnin jälkeen pidämme palaveria ja reflektoimme tuntia. Tuntuu hienolta tehdä vaihteeksi tällaista työtä, keskustella aikuisten kesken. Lounaalle menemme läheiseen ravintolaan, ylellisyys sekin nopeisiin koululounaisiin tottuneelle.

Opettajan työn yksi leimaavimpia piirteitä on sen itsenäisyys, mikä joskus tuntuu yksinäiseltäkin. Ainoana kouluni opona suunnittelen ja teen työtäni pääasiassa yksin. Tiimissä työskentely tuntuu hauskalta ja myös haastavalta. Innostuneina paahdamme pitkät päivät ja silti aika tuntuu loppuvan kesken.

Perjantaiaamuna käyn ostamassa alakerran kahviosta tiimilleni joulutortut, viimeinen päivä on käsillä. Päivitämme tilanteen ja palaamme maanantaina seinälle liimattuihin lappuihin, mitkä kohdat tulivat valmiiksi ja mitä vielä puuttuu. Laput vaihtavat järjestystä ja kaikki ovat kartalla. Lopuksi päätämme jatkaa yhdessä tekemistä jatkossakin. Olen innoissani, olen päässyt mukaan huippukivaan projektiin! Olen myös mielissäni hyvästä palautteesta ja siitä, että olen oikeasti ollut hyödyksi harjoittelijana. Palaan koulutyöhöni tarmoa puhkuen joulukuun pimeydestä huolimatta. Unelmointiprojektin kehittäminen jatkuu ja kokeilen sitä seuraavaksi keväällä kahdeksasluokkalaisten kanssa.

Suosittelen kokeilmaan tet-jaksoa

Mitä jäi käteen Tetistä? Nyt keväällä kun järjestelin kasiluokkalaisten harjoittelua, palasin takaisin omiin kokemuksiini. Niiden avulla ohjeistin oppilaita tulevaa viikkoa varten.

Tiedän tasan tarkkaan, kuinka jännittävää on mennä viikoksi uuteen paikkaan ja uusin tehtäviin. Tiedän myös miten palkitseva kokemus on, kun kaikki menee nappiin. Samalla totutuista rutiineista poikkeaminen on väsyttävää ja uusien asioiden opettelu vie voimia. Siitäkin huolimatta suosittelen lämpimästi kokeilemaan Tet-jaksoa. Irtiotto omasta aherruksesta on virkistävää ja antaa varmasti uusia näkökulmia omaan tuttuun työhön ja työelämään yleensäkin.

Sanna Halla-aho

 

 

Sanna Halla-aho
Toimii Vesalan yläasteella opinto-ohjaajana

 

 

.

Mainokset

Arvot aiheena oppilaskuntapäivillä

Opetusvirasto osallistuu aktiivisesti kaupungin nuorten vaikuttamisjärjestelmä Ruudin toimintoihin. Suomenkielisten peruskoulujen alueelliset oppilaskuntapäivät järjestettiin syyskuussa toimintakeskus Hapessa, yhteistyössä nuorisoasiainkeskuksen kanssa.

Perusopetuksessa on meneillään opetussuunnitelmien uudistaminen. Peruskoulut valmistelevat syksyn aikana opetussuunnitelman arvopohjaa yhteistyössä huoltajien kanssa. Arvokeskustelua käydään myös oppilaiden kanssa.

Oppilaskuntapäivillä oppilaita kuultiin opetussuunnitelman arvoista ja tehtiin kokeilusuunnitelmia opetuksen yhteissuunnittelun tehostamiseksi kouluissa.

Ilo, huumori, hauskuus, positiivisuus

Oppilaskuntapäivillä keskustelu arvopohjasta avattiin kysymyksellä ”Mitkä tärkeät asiat auttavat sinua viihtymään ja oppimaan koulussa?” Oppilaiden arvopohjan tärkeinä asioina ovat ystävyys, kunnioitus ja luottamus. Lasten ja nuorten näkemyksessä korostuivat myös ilo, huumori, hauskuus ja positiivisuus, jotka eivät aikuisten kanssa käydyissä keskustelussa juurikaan ole tulleet esille.

Arvokeskustelu jatkuu kouluissa jouluun saakka, ja yhteenvedon aikana myös tämä oppilaiden näkemys otetaan huomioon uuden opetussuunnitelman arvopohjaa kirjoitettaessa.

pikkusydän

Yhteissuunnittelua

Oppilaskuntapäivillä vastattiin myös Päättäjämiitin haasteeseen ”Miten oppilaat ja opettajat voisivat enemmän yhdessä suunnitella opetusta?” Ykä-hankkeen suunnittelijat Minna Torppa ja Teemu Ruohonen vetivät työpajan, jossa jokainen koulu teki kokeilusuunnitelman siitä, miten yhteissuunnittelua voitaisiin edistää omassa koulussa.

Metsolan ala-asteen koulun suunnitelman mukaan ”Oppilaat voisivat olla mukana päättämässä, mitä taito- ja taideaineissa tehdään. Oppilaat esittelisivät omaa osaamistaan ja opettaisivat muita. Ensin tutustuttaisiin OPSiin. Toivomme oppilailta ja opettajilta rohkeutta, joustavuutta, tsemppaamista ja kuuntelua.”

Yhtenäiskoulun oppilaiden suunnitelmassa todetaan, että ”Oppilaat suunnittelevat yhdessä opettajien kanssa miten sähköiset työkalut otetaan mukaan opetukseen, eli esim. mitä laitteita voi käyttää, mitä sisältöjä kannattaa käydä läpi sähköisesti ja mitä perinteisesti, ja osallistuvat yleisesti ideointiin.”

Santahaminan ala-asteen koulu on vienyt idean yhteissuunnittelusta virtuaalitasolle ja ehdottaa virtuaalivarttia, jossa ”Oppilaiden kehitysehdotukset/palautteet opettajille keskustelupalstalla virtuaalisesti.

Kokeilusuunnitelmat Dreamdo Schools -palvelussa

Kokeilusuunnitelmat löytyvät Dreamdo Schools palvelusta. Palvelussa voidaan seurata, miten oppilaskuntapäivillä suunnitellut kokeilut etenevät ja millaista palautetta niistä tulee.

Dreamdo Schools on koulujen oma unelmointiympäristö, johon voi liittää kuvia, tekstiä ja videota omasta unelmasta ja sen toteutumisen edistymisestä sekä seurata muiden unelmia. Palvelun on kehittänyt suomalainen Dreamdo Oy, joka on osa Idealist Groupia. Helsingin Opetusvirasto on mukana palvelun kehittämistyössä. RuutiExpossa 8.11. järjestetään Dreamdo Schools unelmointi- ja kokeilutyöpajoja oppilaille ja opettajille.

kirsi_verkka

Kirsi Verkka
opetuskonsultti                                           opetusviraston perusopetuslinja

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu

Autoritaarinen kasvatuskulttuuri natisi liitoksistaan, kun 60-luvulla vapaan kasvatuksen sumerhilliläiset tuulet puhalsivat myös Suomessa. Sumerhillin koulun perustaja A.S. Neill uskoi, että lapsia ei tarvitse kasvattaa vaan heidän annetaan kasvaa.

Kasvatusajattelu muuttui meilläkin vähitellen. Uudet perusopetus- ja lastensuojelulait 70-luvulla korostivat lapsen subjektiivista asemaa: toiminnan tarkoituksena oli turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Vuonna 1984 lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin, samoin lapsen alistaminen ja muu loukkaaminen.

Kasvatuskulttuuri jalostui lisää 90-luvulla. Nyt suomalainen koululainen, joka aikaisemmin oli arvostettu hiljaisesta ja vaatimattomasta käytöksestään, haluttiin muokata aktiiviseksi, ulospäin suuntautuneeksi, esiintymiskykyiseksi ja kielitaitoiseksi eurooppalaiseksi. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että huoltajat, ammattikasvattajat ja – auttajat kasvoivat aikana, jolloin vaikeneminen oli kultaa. Samaan aikaan useista perheiden peruspalveluista leikattiin ja Suomen talous oli huonossa jamassa.

Medikalisaatio ilmestyi kuvaan: lasten ja nuorten käytöspulmat selitettiin sairaudella ja diagnooseja etsittiin. Koulumaailma unohti sosiaalisen kasvatuksen ja haparoi lääketieteen viidakossa. Erityisopetuspäätösten määrä jatkoi kasvuaan. Erikoissairaanhoidon toivottiin ratkaisevan lasten käyttäytymiseen liittyvät pulmat. Kaikki tarkoittivat hyvää.

Avuttomuus ja keinottomuus
ovat asettuneet aikuisten nahkoihin

Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen (Noora Ellonen 2012) mukaan joka viidennen vanhemman mielestä lasta voi kasvattaa myös tukistamalla tai luunapin voimin, vaikka kuritus on laissa kiellettyä. Lapsia kuritetaan yleisesti kaikenlaisissa perheissä vanhempien tulo- tai koulutustasosta riippumatta.

Toisentyyppistä vanhemmuutta edustaa psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus, joka haluaa raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä. Lasten elämä suojataan kaikilta haasteilta ja vaatimuksilta. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä rajoja ja vastoinkäymisiä.

Lapset ja nuoret oireilevat entistä enemmän, koska struktuuri, rajat, hyvät tavat, rauha sekä arjen selkeä lukujärjestys puuttuvat monen lapsen elämästä. Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen mukaan lasten ja -nuorten pulmia ovat perhe- ja ystävyyssuhteet, joihin liittyy yksilöllisyyden eetos ja paljon yksinoloa, kouluviihtymättömyys, valvomaton ja runsas mediankäyttö sekä riskikäyttäytyminen kuten päihteet ja itsemurhat. Suomalaiseen tapaan kaikki syyttelevät toisiaan, mutta ketään ei saa syyllistää eli vastuuttaa.

Lyhytjänteisyys, kiire, koulutukset, projektit, selvitykset ja suunnitelmat sirpaloivat myös koulun arjen. Moniammatillisuus on usein pohtimista, pähkäilemistä ja kokoustamista, jolloin tavoitteellisuus puuttuu toiminnasta ja tavoitteetkin ovat ristiriitaisia. Vanhemmuuden sanotaan olevan hukassa, koulun liian suorituskeskeinen ja opettajankoulutuksen puutteellinen. Avuttomuus ja keinottomuus ovat asettuneet aikuisten nahkoihin.

Fyysinen ja psyykkinen väkivalta aiheuttavat
pelon, häpeän ja vihan tunteita

Perusopetuslakiin lisättiin rehtorille ja opettajalle oikeus siirtää oppilasta, joka ei suostu poistumaan. Salassapitosäännöt muodostuivat eri ammattikuntien pelinappuloiksi. Aikuisaika lasten kanssa väheni kodeissa ja koulussa. Väestöliiton tutkimuksen mukaan lapsista olisi mukavaa, jos ollaan perheen kanssa kotona ihan vaan sohvalla ja rauhassa.

Perusopetuslakiin vaaditaan tiukennuksia ja selvennystä koulun kurinpito-oikeuksiin. Perusopetuslain kurinpitoa koskeva muutos on valmisteilla – media ja OAJ lobbaavat asiaa aggressiivisesti Alppilan yläasteen koulun surullisella kasvatusesimerkillä, jossa opettaja saa paljon tukea, lapsi jonkin verran ja esimiesten puolelle ei asetu juuri kukaan. Äänestys on innokkaampaa kuin Idolsissa. Auktoriteetteja taitaa vastustaa varttuneempikin väki.

Fyysinen ja psyykkinen väkivalta saavat lapsessa aikaan pelon, häpeän ja vihan tunteita. Mikäli fyysinen kipu sekä siihen liittyvä henkinen väkivalta ovat riittävän voimakkaita, tuloksena on oma-aloitteisuuden väheneminen ja alistuminen. Lapsi tottelee aikuista sokeasti, jolloin oma käsitys oikeasta ja väärästä jää kehittymättä. Kurittaminen vaikuttaa tuhoisasti myös myötäelämisen kyvyn kehittymiseen: väkivaltaisen kasvatuksen saaneet lapset syyllistyvät helpommin väkivalta- ja omaisuusrikoksiin sekä koulukiusaamiseen kuin lapset, joita ei ole kasvatettu ruumiillisella kurituksella.

Lasten ja nuorten ”kvartaali” on 20 vuotta

Tarvitaanko kouluille lisää pakkokeino-oikeuksia taltuttaa yksinäiset ja keinottomat oppilaat?

Jotkut lapset ja nuoret ovat ottaneet vallan, ja meidän aikuisten tehtävä on ottaa se takaisin selkeällä auktoriteetilla, yhdessä. Sitkeät, pitkäjänteiset, yhteisölliset, vuorovaikutustaitoiset aikuiset, jotka tunnistavat tunteensa ja työskentelevät samaan suuntaan toisiaan arvostaen, osaavat opettaa lapsille ikätasoiset rajat ja käytöstavat. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollinen. Tarvitsemme vanhempien ja ammattiaikuisten saumattoman yhteistyön opettelua, arvo- ja asennemuutosta, ristiriitojen ratkaisutaitoja, sitkeää sitoutumista sekä paljon läsnäoloa lasten kanssa kotona ja koulussa.

Meillä on toistaiseksi sivistysvaltio, hyvä kasvatustieto, AAA-luokituksen maa ja yksi maailman parhaista kouluista, mutta pitkäjänteinen aikuisuus ei kuulu yhteiskuntamme arvovalikkoon. Vanhemman on sitouduttava lapsen kasvatukseen pariksikymmeneksi vuodeksi ja peruskoulun yhdeksäksi vuodeksi. Lasten ja nuorten ”kvartaali” on 20 vuotta. Se asia ei ole muuttunut miksikään alati muuttuvassa maailmassa.

Kriisissä on muutoksen mahdollisuus. Tästä koulukuritapahtumasta voi alkaa monipuolinen, laaja ja pitkäkestoinen arvokeskustelu lapsen ”kvartaalista”. Siihen uskon. Ja sitä toivon.

Sirpa-Lautjarvi-webSirpa Lautjärvi

Sirpa Lautjärvi jäi viime vuonna eläkkeelle Sophie Mannerheimin koulun rehtorin virasta. Hänellä on pitkä kokemus työstä erityisopetuksen tehtävissä.

Sophie Mannerheimin koulu on noin 170 oppilaan sairaalakoulu. Koulun oppilaat ovat peruskouluikäisiä, sairaala- tai avohoidossa olevia lapsia ja nuoria. Oppilaat ovat potilaina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lasten- ja nuorten somaattisilla, neurologisilla ja psykiatrisilla osastoilla sekä avohoitoyksiköissä. Oppilaina on myös Helsingissä sijaitsevien yksityissairaaloiden, Syömishäiriökeskuksen sekä Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyön palvelualueen potilaita.

Opettajaksi Helsinkiin

Opettaja on arvostuksensa ansainnut

Suomessa on viime vuosina totuttu siihen, että koulutusjärjestelmäämme kehutaan maailmalla. Olemme olleet koko 2000-luvun kärkimaita OECD:n perusopetuksen laatua mittaavissa PISA-tutkimuksissa.

Ulkomaisissa medioissa on keskusteltu paljon siitä, mihin Suomen menestys perustuu. Viimeksi tästä aiheesta kirjoitti The Times –lehti. Vapaasti käännettynä 14.1.2012 julkaistussa artikkelissa todetaan mm. seuraavaa:

”Kaikkein tärkein koulun menestykseen vaikuttava tekijä on henkilöstö. Lasten ei pidä maksaa kovaa hintaa siitä, että koulussa on huonot opettajat.

On monia syitä, miksi Englanti voi kadehtia Suomea. Opettajakunnan osaaminen on yksi niistä. Suomalaisen koulutusjärjestelmän erinomaisuus perustuu ennen kaikkea henkilöstön hyvään osaamiseen. Englannissakin koulutusjärjestelmän viimeaikainen hyvä kehitys pohjautuu ennen kaikkea opettajakunnan osaamisen kehitykseen.”

Opettajan ammattia on aina arvostettu Suomessa. PISA-menestys osoittaa sen, että arvostus on ansaittua. Laadukas koulutusjärjestelmä on yksi keskeisimpiä Suomen menestystekijöitä, ja se on mahdollista vain osaavan, innostuneen ja työhönsä sitoutuneen opettajakunnan ansiosta.

Helsinki on Suomen ”näyteikkuna” maailmalle. Kouluissamme ja oppilaitoksissamme käy vuosittain satoja ulkomaisia vierailijoita tutustumassa suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja perehtymään erityisesti siihen, millaista on opettajan työ Suomessa. Henkilöstömme saa paljon hyvää palautetta osaamisestaan ja taidostaan ottaa huomioon koulutyössä erilaiset oppijat.

Helsingissä on vuosittain haussa satoja opettajan vakinaisia ja määräaikaisia tehtäviä. Tarjolla on monipuolista työtä ja mahdollisuus kehittyä uralla. Hakuaika vakinaisiin opettajan virkoihin on juuri alkanut, ja jatkuu aina 2.2.2012 saakka. Myöhemmin keväällä, huhti-toukokuussa, tulevat hakuun määräaikaiset opettajan tehtävät. Vuosittain meillä on haussa myös useita rehtorin vakinaisia ja määräaikaisia virkoja.

Tule mukaan osaavaan joukkoomme kehittämään opetusta Helsingin peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa! Tietoa avoinna olevista tehtävistä ja hakuinfoa löytyy osoitteesta http://www.helsinkirekry.fi.

Tietoa Helsingin opetusvirastossa avoinna olevista tehtävistä ja henkilöstörekrytoinnista saa myös opetusviraston osastolta Educa-messuilla 27.-28.1.2012 Helsingin messukeskuksessa. Tervetuloa kysymään lisää nyt haussa olevista opettajan tehtävistä!

Tarja Malmivirta
Henkilöstöpäällikkö
Helsingin opetusvirasto